KWAQ

Virolainen vaihtoehtobluesin yhtye on tällä äänitteellä supistunut pelkästään yhtyeen ydinkaksikon, karheaäänisen laulaja Alar Kriisan ja kitaristi Andres Rootsin varaan. On bändi aiemminkin ollut pohjimmiltaan juuri heidän juttunsa, mutta tämä seitsemän kappaleen kokonaisuus on ensimmäinen äänite, jossa ulkopuolisia muusikoita ei käytetä. Ei miehistön vähyys silti musiikin tehoon ole vaikuttanut – pikemminkin päinvastoin. Kiireettömän rento akustinen delta on erittäin nautinnollista kuultavaa.

Jos yhtyeen koko oli juuri edellisellä lätyllä kasvanut nelimiehiseksi ja soundi monipolviseksi, on Mother River Delta kääntänyt kelkan ja palannut perusasioiden juureen. Juureva, metallihtavasti kitaroitu blues vaihtelee tunnelmaltaan tummasta melankoliasta kepeään auringonpaistatteluun. Takapotku on alusta loppuun todella laid back – hoppu ei ole ja musiikille annetaan mainiosti tilaa jysähtää takaraivoon.

Avausraita Nobody The Skullin tapaista kevyttä paholaisen musiikkia kuulee kohtuullisen usein, mutta etenkin Kriisan karhea ääni potkii kyllä erittäin hyvin tällaisilla taajuksilla. Silti Special Riderin tai 30:n kepeä aurinkoisuus on tässä(kin) genressä erittäin tervetullutta. Ilon ja kepeyden kautta kun tunnutaan näillä pohjoisilla leveyksillä mentävän aivan turhan harvoin. Nothing But Trouble nousee ehkä näistä korsi hampaissa heinäsuovassa lepäilevistä kesäpäivän näppäilyistä parhaiten esiin. Alt. Country ei tässä kohtaa ole myöskään mikään huono termivalinta. Myös The Wagon Swing toimii erittäin hyvin. Hätäisemmin hölkkäävä Talkin´ Drinkin´ Man lähtee harppomaan hiukan turhankin hötkyillen, parin minuutin päätös Rain rauhoittaa taas iisillä, mutta maukkaalla twangillä. Yhtä lailla hyvällä polulla ollaan tällaisellakin linjalla eli Bullfrog Brown jatkaa samalla vahvalla tasolla.