Sub Pop

Montrealista, Kanadasta kotoisin oleva Wolf Parade nousi useiden indie-fanaatikkojen suosikkiyhtyeeksi kolmen vuoden takaisella Apologies To Queen Mary-debyytillään. Vaikka bändin esikoinen olikin kaikin puolin kelvollinen levy, ei se täydellisesti vastannut siihen huutoon, joka varsinkin mediassa Wolf Paraden suuntaan kohdistettiin. Huomioitavaa kuitenkin on, että yhtye oli tuolloin ollut kasassa vasta pari vuotta, joten luonnollista kypsymistä ja täydellistä oman ilmeen löytymistä ei ollut vielä tapahtunut.

Mutta nytpä on. At Mount Zoomer on kaikilla tavoilla ensilevyä vahvempi teos. Ennen kaikkea se on sitä kappalemateriaalin kannalta, sillä toiselle levylleen Wolf Parade on onnistunut sorvaamaan nipun melodisesti varsin simppeleitä, mutta silti rakenteeltaan ja toteutukseltaan haastavia biisejä. At Mount Zoomer on siitäkin harvinainen levy, että sitä voi samanaikaisesti tituleerata ”klassiseksi” että ”ajassa kiinni olevaksi”. Jälkimmäisellä en tarkoita sitä, että Wolf Parade olisi hypännyt johonkin jälkijättöiseen trendijunaan, vaan sitä että yhtye yksinkertaisesti suosii soinnissaan elementtejä, jotka tekevät siitä tuoreen kuuloista. Klassisen At Mount Zoomerista tekee puolestaan se, että Wolf Paraden suosimat palaset eivät ole samasta kopasta peräisin, vaan niitä on hajautettu pitkin vuosikymmeniä ja erilaisia musiikillisia tyylejä. Ja kun toteutustapana on vielä ”sonicyouthmainen” peräänantamattomuus, on keitos kokonaisuudessaan herkullinen.

At Mount Zoomerista ei keksi pahaa sanottavaa sitten millään. Edes tämän kaltaiselle taiderockille eräänlaiseksi standardiksi muodostunut ”vaikea avautuvuus” ei sitä leimaa, vaan levy avaa koko kirjonsa kuulijalla välittömästi. Ja kun tuohon kirjoon on hetkenkin syventynyt, ei asian tiimoilta juuri väiteltävää jää. At Mount Zoomer on vain niin hyvä levy.