Deep Insight: Sucker For Love

Helsinki Music Company

2000-luvun alkupuolella Deep Insight oli emotionaalisen tumman rockinsa kanssa yksi sittemmin kotimaan nimitekij�ihin kohonneen Fullsteamin ensimm�isist� nimist� ja turkulaisyhtyett� n�ki hiukan joka paikassa. Sitten tapahtui jotain � pikkuhiljaa yhtye tippui muuten kovaan nosteeseen p��sseiden yhti�n b�ndien kelkasta. Siin� miss� Disco Ensemble, Lapko, Damn Seagulls ja niin edelleen nousivat omalla jutullaan kotimaisen rock-kent�n k�rkikaartiin, ajoi aika ohi Deep Insightin pehme�mm�st� uusgrungen ja emon yhdistelm�st�. Tai sitten nelikko ei vain ole ikin� noussut ihan viimeisen p��lle sen hiukan turhan monen vastaavan b�ndin samaan aikaan l�yt�m�n soundin yl�puolelle, luomalla todellisia iskus�velmi�.

Jo huhtikuussa julkaistu mutta vasta nyt kes�n k��ntyess� loppua kohden Desibeli.netin arvosteluun asti ehtiv� Sucker For Love on yhtyeen kaikkiaan viides pitk�soittoalbumi. Niinp� perusasioiden pit�� olla jo kunnossa ja ovathan ne. Soundissa ei sin�ns� ole mit��n motkotettavaa, vaikkakaan ei siin� sen puoleen mit��n sen suurempia uusia innovaatioita tai dramaattisia kehitysaskeleitakaan hirve�sti ole. Ehk� pient� rauhoittumista ja kiivaampaa puolta mukavasti tasapainottavaa seestymist� on havaittavissa. Melodisuudelle ja emootiolle osataan antaa entist� paremmin tilaa. Laulu pysyttelee nippanappa voihkimisrajan paremmalla puolella ja kuorruttaa soittoa kelvollisesti. Todellisia bravuureita ei tosin irtoa silt�k��n osastolta.

Ehk� harmittavin puoli my�s Sucker For Loven osalta on se ett� se j�� vain hyv�ksi peruslevyksi. Harmoniaa on, melodiat toimivat hyvin ja katu-uskottavasti sit� syd�nvertakin revit��n v�lill� ulkoilmaan. Silti jos b�ndi l�htee panostamaan It Kills Men kaltaisiin piano-sytk�ri-nyyhkymaalailuihin, niin t�llainen plus kolmekymppinen kriittinen musiikin suurkuluttaja taitaa olla v��r� kohderyhm�. Minun kajaalit on valutettu ja �ranteet viillelty� ihan eri b�ndien tahtiin. Sin�ns� teinitytt�jen p�ksyjen kastelupyrkimys on ihan ookoo, mutta kun t�t�kin sarjaa hallitsee aika moni b�ndi turkulaisia paremmin� Let Me Go!:n tiukempi, vocoderilla koristeltu disko-kiiltelev� juoksutus, perusrullaava, jousilla koristeltu Dangerous ja duurissa keikistelev� Rock With My Band pit�v�t alkulevyll� parhaiten fiilist� yll�. Loppua kohden meininki ja ideat hiukan laskevat.