• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

The National: High Violet

4AD

Tunnen lukuisia ihmisiä, jotka suhtautuvat yhdysvaltalaisen The Nationalin musiikkiin intohimoisesti. Näiden uskovaisten ylistyssanoja kuunnellessa ja yhtyeen kahden edellisen albumin Alligatorin (2005) sekä Boxerin (2007) kanonisoitumista seuratessa on välillä tullut hiukan hölmö olo. Mikä The Nationalin vähäeleisessä ja tummasävyisessä rockissa on niin erityistä?

The National on kiistattoman taitava yhtye luomaan vahvoja tunnelmia, mutta omaa soundia luodessaan yhtye on tuntunut unohtaneen säveltää kappaleita. Komealla baritonilla laulavan Matt Berningerin hienovaraiset, jopa vaatimattomat ja monotoniset melodiat ovat jääneet vahvan komppaamisen ja kitaroinnin varjoon, ja kappaleet ovat alistuneet jopa taustamusiikin asemaan. Vihaisia yhteydenottoja odotellessa täytyy sanoa, että sama vika vaivaa The Nationalia myös High Violetilla, mutta vain ensimmäisen neljän kappaleen ajan.

Avauskappale Terrible Love ei meinaa lähteä millään käyntiin ja samaa on todettava Sorrow´sta, joka tosin herättää jylhällä tunnelmallaan pienen toivonkipinän. Kankeahkon alun jälkeen kuullaan The Nationalia parhaimmillaan. Viidentenä soiva tummasävyinen Afraid of Everyone kiehtoo vahvan rumpukompin lisäksi riipaisevalla sanoituksellaan. Levyn kohokohta on kuitenkin kiihkeästi eteenpäin sykkivä Bloodbuzz Ohio, joka lyö laudalta jopa Boxerin Fake Empiren. Myös tunnelmalliset Runaway ja England nousevat yhtyeen parhaiden saavutusten joukkoon.

The Nationalista puhuessa nostetaan usein esiin Berninger tai Dessnerin kitaristiveljekset. High Violetia kuunnellessa tulee kuitenkin yhä selvemmäksi, että yhtyeen todellinen sielu on rumpali Bryan Devendorf. Miehen tyylitajuinen ja kiihkeä rummutus kannattelee keskinkertaisempiakin kappaleita ja viimeistelee esimerkiksi Ohio Bloodbuzzin erinomaisuuden.

High Violet ei muuta The Nationalin ilmeisen toimivaa kaavaa oikeastaan yhtään. On vaikea kuvitella, että yhtyeen edellisiin tuotoksiin tykästynyt ei uutuudesta pitäisi. High Violet on yhtyeen paras albumi, mutta ei saa vieläkään tulemaan uskoon.

Kommenttien keskiarvo:

Krono965 kommentoi 02.02.2011:

Pisteet:

Levy on tasapainonen ja hyvin tehty. On totta että ei Nationalissa mitää erikoista sinäänsä ole, mutta bändi tekee musiikkinsa tarkasti ja hyvin. High Violet on minulle yhdessä The Queen of Denmarkin ja Have one on me:n kanssa yksi vuoden parhaista.