Viime vuonna Turhuudesta-EP:n julkaissut Valtava antaa uudella Verenpurkauma-singlellään esimakua loppuvuodesta julkaistavasta pitkäsoitostaan. Sinkku sisältää kaksi studioraitaa, sekä viime vuoden lopulla Semifinalissa äänitetyn liveriuhtaisun.

Avauksena toimiva nimikappale Verenpurkauma esittelee suomenkielistä rockia soittavan nelikon, jonka musiikista voi löytää jälkiä moneenkin suuntaan. Hiljainen, kertosäkeessä voimistuva sävellys omaa outoa eksotiikkaa. Jokin sävelkulussa on oudon hypnoottista. Ikävä kyllä kappale hieman hajoaa, kun kaasu lyödään kahden ja puolen minuutin paikkeilla lattiamattoon. Raskas toteutus syö kauniin sävelmän tehon, tuomatta tarvittavaa määrää tarttuvuutta tilalle. Toisena soiva Kehtolaulu lähtee, samoin kuin edeltäjänsäkin, melko rauhallisissa merkeissä liikkeelle. Nyt särökitara esitellään jo reilun 20 sekunnin jälkeen, mutta homma pysyy huomattavasti paremmin kasassa. Väliosasta tulee yllättäen jopa mieleen alkuaikojen Rush (tiedättehän, ne Kanadalaiset progeilijat), muuten hyvää kappaletta heikentää mielestäni melko mitäänsanomattomat lyriikat. Viimeisenä kuultava liveraita Jaggarnath muodustuukin vastoin odotuksia singlen vahvimmaksi kappaleeksi. Kappale on kolmikon pisin, raskain ja monimuotoisin tarttuen silti takaraivoon kuin punaviini olohuoneen mattoon.

Valtava lupaa tällä singlellä paljon, vaikkei lähes kaikkea vielä lunastakaan. Bändin soundi kuulostaa livenä kerrassaan loistavalta, itse asiassa niin vahvalta että moitin itseäni siitä etten ole vielä nähnyt ryhmää livenä. Toivottavasti tuota live-energiaa on saatu vangituksi myös studiossa joillekin tulevan pitkäsoiton raidoille.