Neil Young & Crazy Horse: Americana

Reprise

Neil Young & Crazy Horse on maailman paras yhtye. Ei siksi ett� se tekisi jotain erityist�, koska se ei tee, mutta aina kun se tekee jotain, se on erityist�. Hankala m��ritell� miksi, kaksi-kitaraa-basso-ja-rummut -rockia se vain on, ja natisee, ja hakee askelmerkkej�, mutta etenee yht� kaikki aina jonnekin. Tarjotaan kuitenkin pari latteutta yrityksen� jonkinlaiseen m��rittelyyn: a) Crazy Horsen kanssa matka on t�rke�mpi kuin m��r�np��, ja b) Youngin ja Crazy Horsen yhdistelm�ss� on kyse taiasta, eli sit� ei tarvitse/voi m��ritell�. Se k�vi helposti.

Kun tammikuun lopussa kuuli Youngin ja Crazy Horsen jammailemassa Cortez The Killeri� ja Fuckin' Upia tuoreeltaan, oli helpotus huomata ett� se kuulosti aivan samalta kuin yhtye parhaimmillaan kuulostaa: pakottomalta, s��nn�tt�m�lt�, edestakaisin tunnelmoivalta, j�m�k�lt�; silt� ett� se soittaa mit� lyst�� ja miten lyst��, mutta kuulostaa vain itselt��n. Helpotus siksi, ett� edellisen kerran kun Young ja herrat Molina, Talbot ja Sampedro tiet��ksemme nauhoittivat yhdess� oli Greendalelle (vaikka oikeastaan Sampedro ei soittanut kuin levyn kiertueella), ja siit� on jo aikaa ja miehet i�kk�it�.

Ja viel� i�kk��mpi� ovat Americanan laulut. Ilmoitus julkaista coverlevy sai jostain syyst� ristiriitaisen vastaanoton, vaikka on vaikea kuvitella miten Transin julkaissut, tai Tonight's the Night -kiertueelle Harvestin suursuosion j�lkeen l�htenyt, tai Geffenilt� potkut saanut artisti, joka on rockin, folkin, folkrockin, countryn jne. lis�ksi julkaissut paskaa rockabilly�, tyls�� noisea ja Landing on Waterin tapaisia hienoja, mukamas huonoja levyj�. Miten se yll�tt��?

Tietysti jos on vain kuullut Greatest Hitsin ja muutaman kanonisoidun albumin, on helppo tuntea oudoksuntaa Americanan traditionaalien ��rell�. Vaikka ei matka jostain T-Bonesta (ok, tuskin l�ytyy kokoelmalta) Tom Dulaan ole kovin pitk�, eik� kyse ole vain jankkaavasta olomuodosta. Kymmenminuuttinen biisi siit�, ett� on perunamuussia mutta ei pihvi� (T-Bonen teksti koostuu tasan kahdesta lauseesta: "Got Mashed Potatoes" ja "Ain't Got No T-Bone") voidaan hyvin n�hd� tekstin osalta parafraasina Tom Dooleyn tarinasta, vaikka se ei ole mitenk��n olennaista Americanan tulkinnan kannalta.

Suurin osa Americanan lauluista ovat kansanlauluja. Kevyell�kin altistumiselle niihin oppii kyll�stym��n jo ennen teini-ik��. Tuttuja ne ovat meill�kin p�in, ja ehk� jopa l�ht�isinkin: joidenkin l�hteiden mukaan Gallows Polella olisi suomalaiset juuret. On luonnollista, ett� t�llaisten laulujen esitt�minen levylt� saattaa harmittaa. Young on kuitenkin omasta mielest��n poiminut mukaan kappaleita, joissa on ns. yleisess� k�yt�ss� eli koululaulattamisessa sun muussa poisj�tettyj� s�keist�j�; tekstiosia jotka ovat kappaleiden kannalta keskeisi�, mutta usein ehk� v�kivaltaisia ja siksi pikkulapsille sopimattomia. Kuolemaahan suurin osa k�sittelee, eik� v�h�isemmist� aiheista kannatakaan tehd� lauluja vuosisataiseen k�ytt��n.

Ainakin t�llaisesta h�rm�l�isest� n�k�kulmasta valinnat ovat osuvia; ainoastaan Woody Guthrien This Land Is Your Landin olisin voinut Gallows Polen lis�ksi j�tt�� sivuun kuluneisuuden takia. Sivuuttaisin my�s Get A Jobin, mutta eri syist�: en edelleenk��n ole toipunut Everybody's Rockinin kuuntelusta, eik� Crazy Horse my�sk��n tuo t�h�n doo-wop-klassikkoon mit��n erityist�. Oh Susannah sen sijaan tuntuu v�kev�lt�, ja Jesus' Chariot (She'll Be Coming Round the Mountain) (sek� mainittu Tom Dula) muistuttaa miten valtava yhteisyyden potentiaali t�llaisiinkiin lauluihin sis�ltyy, kun ne esitt�� oikealla tavalla.

Noin muuten on mukava kuulla Youngin ja Sampredon kitaroiden hakeutuvan uusille alueille - koska nimenomaan kitarat viev�t yhtyett� jonnekin samalla kun rytmipuoli on oma ja tasaisen ep�vakaa-vakaa itsens� - kuulostaen, niin, juuri silt� kuin niiden pit��kin, eli kuin niiden on tottunut kuulostavan. Tavallaan tyls��, oikeastaan eritt�in tyls�� - ymm�rr�n vihaajia - mutta ei Lauantai-pussiakaan osteta kolmikymppisen� uutuudenvieh�tyksen takia. Se ostetaan koska ei ole parempaa.