Klassikko

Neil Young & The Crazy Horse – Ragged Glory, 1990

23.07.2013



Näissä ja monissa muissa kiekon kappaleissa on yhä outoa vetoa ja väkevää voimaa, joka tuntuu suorastaan pulppuavan nelikosta. Jopa albumin pisin raita Love and Only Love kestää kaiken kitaranvingutuksen ja venytyksen, joka kasvattaa siivun lopulta päälle kymmenen minuuttiseksi monoliitiksi. Pituus ja rosoisuus ovat kuitenkin toistuvasti nelikon vahvuuksia, eivätkä edes ne pisimmät sillat notku painonsa alla. Palatessaan yhteen The Crazy Horsen kanssa Young löysikin jotain äärimmäisen oleellista ja tärkeää, jotain jonka hän oli unohtanut etsiessään miltei vuosikymmenen ajan uutta ja ihmeellisempää soundia.

Niin, ja siitä jutun alussa mainitsemastani kasettivaihdosta vielä: vastavetoni oli antaa Ministryn The Mind is a Terrible Thing to Taste. Nähtävästi olin tässä vaihdossa se johon vaikutettiin enemmän, sillä kaverini on edelleen aidon rock’n’rollin vankkumaton kannattaja.

Mika Roth




Lukukertoja: 2342
Facebook
Artistihaku
Klassikoissa myös