Funk In Funk Stairs: Funk In Funk Stairs

AAD Productions

Vuodesta 2004 kasassa ollut, kouvolalaistaustainen funk-yhtye Funk In Funk Stairs on rauhassa kypsytellyt materiaaliaan ennen debyyttialbumin julkaisua. Puoliksi rockaavaan funkrockiin, puoliksi autereisempaan psykedeliaan luottava nelikko onnistuu sek� nykim��n lanteet liikkeelle ett� nostamaan leppoisan iltap�iv�siestan hymyn huulille. Basisti-laulaja Jesper Anastasiadisin tulkinnassa on tarpeeksi munakkuutta aiheeseen, Antero Mentun ja Yonan b�ndist� tutun Nicolas Rehnin kitarat hallitsevat niin nytkeen kuin akustisemman tunnelmoinnin. Anastasiadisin ja rumpali Elias Viitalan rytmiss� on potkua, mutta my�s tarpeeksi ilmaa. Vaikka yhtye ei ehk� tiivist� varsinaisia klassikoita viel� debyytilleen, on kokonaisuus vaihtelevuudestaan huolimatta tasaisen vahva, sopivan n�lk�inen ja my�s hyv�ll� tavalla rujo.

Nimiraidallaan alkava levy potkuk�ynnistyy munakkaasti, suomenkielisell� blaastilla meuhkaavalla kaahauksella. Hikisen live- ja bileb�ndin leima maistuu vahvasti, vaikka vallankin bileb�ndien laajassa kirjossa Funksterit ovat sielt� persoonallisemmasta laidasta. Raskaahkosti jyr��v� aloitus vaihtaa jo parin minuutin kohdalla nykiv�mp��n ja rennompaan askeleeseen, josta on hyv� purskahdella. Silti FIFS on ehk� l�hemp�n� vaikkapa tanskalaista takavuosien l�yt�� Drori-Hansen Furniturea hippihappoisine letkeilyineen kuin Red Hot Chili Peppersin punkfunkkia. George Clintonit ja James Brownit on kuunneltu, joskin j�lkimm�isen himokasta munakkuutta ei b�ndin hipimpi olemus hirve�sti tavoita. They Don�t Teach (Soul In School) on edellist� luentaa tasapainoisempi ja ytimekk��mpi ja onnistuukin koukuttamaan iloisen riehakkaalla laukallaan. You Girl on melko lailla samoilla, akustisemman venkoilevilla laduilla Drori-Hansenien kanssa aurinkoisen rentoine paistatteluineen, kun taas Mr. Policeman happoilee jo l�hes seesteisesti.

Money siirtyy taas j�m�k�mp��n nytkyttelyyn ja onnistuukin jykev�mm�ll� puolella iskem��n kelvosti. Huuliharppuilu on mainio lis�mauste! Wahwah-vetoinen Shine jumittelee taas psykedelian sy�vereiss� puoliuneliaasti, mutta sen verran letke�sti ettei vaivu paatokseen. Kahdeksanminuuttinen trippi on toki hiukan haahuileva, mutta varsinaisen kikkailun yhtye s��st�� 18-minuuttiseen p��t�sraitaansa KVL Funk. Ennen sit� Mean sauhuttelee viel� energisesti muttei oikeastaan ilke�sti vaan jumittaen ja The Day Decides tunnelmoi sit�kin hitaammilla ajatuksilla, joista toki noustaan kipakampiin k��nteisiin. Vaikka nelikko on tunnelmanluomisessaan hienosti rikass�vyisen psykedeelinen, kaipaisin kipakampaan puoleen viel�kin ytimekk��mp�� koukkua, kun taas junnaavampi puoli kaipaisi hivenen lis�� sielua liev�n paikoilleen jumahtamisen tunteen sijaan. T�ss� vaiheessa tuntuu kuin haettaisiin viel� sit� soundimaailman ydint�, kun taas kotikuuntelussa kaipaisin enemm�n sit� biisi�. Liven� takuulla hyv�� trippailua.