Julkaistu: 24.10.2014
Arvostelija: Mika Roth
BFI
Noin kymmenen vuoden sykliss� uuden oikean albumin julkaiseva William Michael Albert Broad, eli tuttavallisemmin Billy Idol, saavutti asemansa 80-luvun alussa. Tuolloin MTV:n suosikkipojuksi noussut ex-punkkari lanseerasi oman �disco-punkkinsa�, jonka helmet soivat yh� radioiden nostalgia-asemilla, mainoksissa ja yleisesti ottaen ainakin yhden sukupolven kollektiivisessa muistissa. White Wedding, Rebel Yell, Sweet Sixteen� olihan niit�.
Monien aikakautensa t�htien tapaan Idolin on ollut vaikea l�yt�� paikkaansa uudessa maailmassa. Vuonna 1993 ilmestynyt Cyberpunk oli mielenkiintoinen, vaikkakin fanit karkottanut irtiotto, kun taas Devil�s Playground yritti vied� Idolin takaisin aloitusruutuun. N�iden kiekkojen lis�ksi mies julkaisi vuonna 2006 h�mment�v�n joululevyn, Happy Holidys, josta emme puhu nyt sen enemp��. Ep�tasaisten julkaisujen kuoppaisessa jatkumossa tuore Kings & Queens of the Underground asettuu l�hemm�s nostalgian katkuista mennytt�, vaikka kiekko on rokimpi kuin monet 80-luvun tuotokset.
Pakotetun tuntuinen Can�t Break Me Down on valittu jostain syyst� ensimm�iseksi sinkuksi, mutta vasta kolmantena soiva Save Me Now nostaa Idolille tutulle tasolle, tai ainakin l�helle niit� sf��rej� joissa mies vietti suurimman osan 80-luvusta. Kappaleen sis�iset voimavaihtelut, Idolin vokaalien ja taustalaulajien tasapaino, sek� maalailevat kitarat ovat kaikki tuttuja elementtej�, mutta kaava toimii j�lleen kerran, turha sit� on kiist��. Onnistumisten joukkoon on luettava my�s Postcards from the Past, jolla monessa mukana ollut artisti nivoo yhteen ajatuksia aikojen kulumisesta, emmeh�n kukaan ole kuolemattomia � emmeh�n? Rauhallisemmin soljuva nimibiisi heitt�� nostalgian mukaan pient� puhallinta ja akustista kitaraa, mutta vanhojen biisien nimi� kierr�tt�vien rivien fiilis on l�hestulkoon nolo. Omien tekemisten lis�ksi mukaan ujutetaan David Bowien Golden Years, jonka mainitseminen on tietysti osuvaa mutta samalla turhan osoittelevaa.
Idolin b�ndiin vuosikymmenen alussa liittynyt Billy Morrison, joka on vaikuttanut niin The Cultissa kuin sen lieveilmi� Circus Diablossa, on saanut nimens� kuuteen albumin yhdest�toista kappaleesta. Musiikillisen panoksen lis�ksi herran kitarointi pelaa yhteen toisen keppimiehen, Steve Stevensin, kanssa ja kolmen herrasmiehen yhdess� rustaamat kappaleet eiv�t ainoastaan toimi, vaan saavat uskomaan Idolin tulevaisuuteen. Kolmikon heikoimmatkin saavutukset (Love and Glory ja Nothing to Fear) kun ovat vahvempia kuin monet aiempien albumeiden ykk�srivin viisut.
Yhteenvetona voi todeta, ett� Broadin poika p�rj�� paremmin nyt, kun h�n ei en�� yrit� kuulostaa niin mahdottoman ajankohtaiselta. Kings & Queens of the Underground on nippu perusrock-biisej�, joiden parissa homma toimii, ja joista l�ytyy varmasti muutama uusien keikkojen v�ritt�jiksi. Albumi on ehein kokonaisuus sitten vuoden 1990 Charmed Lifen ja t�lt� pohjalta uusi rock-levy voisi ilmesty� jo ennen vuotta 2025, sill� eih�n kukaan el� ikuisesti � ei edes Billy Idol.
Kukkoilevaa ja poseeraavaa uuden aallon hard/punk rockia soittava Billy Idol muistetaan ennen kaikkea 80-luvun superhiteist� Rebel Yell ja White Wedding. 12 vuoden tauon ja monien kriisien j�lkeen uusi Idol -levy n�ki p�iv�nvalon kev��ll� 2005. Levyllinen joulubiisej� julkaistiin 2006 ja uusi oikea rock-albumi syksyll� 2014.
Linkki:
billyidol.com
(P�ivitetty 31.3.2015)
