Tutl

Keskeltä Norjanmerta kohoavat Färsaaret eivät ole tähän mennessä tarjonneet muulle maailmalle juurikaan musiikillisia ihmetyksen aiheita. Ainoat asiat mitkä itse olen tuohon maailmankolkkaan yhdistänyt, ovat olleet valtavat kalastusalusten armadat ja öljynporauslautat. Näin siis ennen, mutta nyt ovat ajat muuttuneet.

Melodista, progressiivista, folkvaikutteista ja samalla äärimmäisen itsensänäköistä metallia soittava Tyr ammentaa musiikkiinsa voimaa ja vaikutteita monesta eri suunnasta. Yhtye on nimetty erään viikinkijumalan mukaan, joten valloittaja/kaupankävijä/sarvikypärä -kansojen rikas tarusto ja historia on näkyvimmässä osassa tällä bändin toisella pitkäsoitolla. Monet sävellyksistä ja sanoituksista ovatkin peräisin ainakin osittain vanhoista kansansävelmistä. Vaikka vaarat ovat suuret ei Tyr sorru missään vaiheessa tämän vaikean saran ansoihin, sillä bändin musiikki on voimakasta ja elää nykyhetkessä. Menneisyydestä saadaan teemoja ja tarinoita, mutta se ei ole kaikkea määräävä tekijä.

Laulukielenä toimii pääosin fääri, mutta siten että monessa biisissä on toisena kielenä vielä englanti. Joissain kappaleissa esimerkiksi säkeet lauletaan fääriksi, mutta kertosäkeet esitetäänkin vastaavasti englanniksi. Tämä kaksikielisyys on ovela ja mukavasti henkeä luova kikka, ja onhan se sitäpaitsi miellyttävää kun tarinoihin pääsee välillä hieman paremmin sisään.

Kappaleet ovat kautta linjan melko pitkiä ja joissain biiseissä voimakkaammin pintaan nousevat progevaikutteet vain vahvistavat teosmaista vaikutelmaa, mutta sävellysten tarttuvuutta ne eivät missään nimessä heikennä. Ja juuri sävellykset ovatkin Tyrin yksi vahvimpia valtteja, sillä kitaristi/laulaja Heri Joensenin itse kynäilemät ja/tai kansansävelmistä sovittamat biisit ovat kaikki erittäin tarttuvia. Mielenkiintoisen poikkeuksen pitkäsoiton melko saagakeskeiseen maisemaan tekee vanha irlantilainen ryyppylaulu The Wild Rover, tuoden oman lämpimän ja kevyesti viskinhuuruisen henkäyksensä hieman vihreämmiltä rannoilta.