Red Kaukasus: Reflections

Ichorous Music

Post-rock yhtyeit� tuntuu syntyv�n yh� kuin sieni� sateella. Kilpailu siis kovenee ja ryhm�t kehuvatkin kilvan, kuinka juuri heid�n musiikissaan tunnelmallisuus on vahvinta, kraut-jumitus hypnoottisinta ja ne isosti niskaan kaatuvat kertos�keet tarttuvimpia. Ylitarjonta johtaa v�ist�m�tt� alikiinnostukseen, mutta Red Kaukasus -yhtyeen kohdalla voin sanoa puhtain syd�min, ett� innostuin kun b�ndin uusi levy p��tyi k�siini. Reilu kaksi vuotta sitten arvioimani The Architect -debyyttialbumi oli pienist� puutteistaan huolimatta eritt�in lupaava tapaus, jonka ��reen olen satunnaisesti palannut viimeisten kahden vuoden aikana ja ainakin tahollani oli ehtinyt kasautua odotuksia uuden albumin suuntaan.

Arvioimani Reflections on cd-painos, jolta l�ytyy yhdeks�n biisi�, albumin vinyyliversiolla kappaleita on seitsem�n, kun taas digijulkaisulle on saatu oma bonus-raita, jolloin pitk�soitolla on mittaa kokonaiset kymmenen raitaa. Versioita siis piisaa ker�ilij�iden riemuksi, mutta t�m� yhdeks�n raitaa ja vajaa 52 minuuttia tuntuu ainakin sopivan napakalta annokselta viel� reilun viikon tehosoiton j�lkeen. Esikoista vaivanneet junnailut eiv�t haittaakaan en�� kulkua, sill� nyt suvannot istuvat paikoilleen kuin luonnostaan ja tasapaino tuntuu muutenkin l�ytyneen. Ryhm�n musiikki on siirtynyt entist� kauemmas raja-aidoista, jonnekin rock/pop/metal/proge -taivaan tuolle puolen, jossa t�rkeint� on itse kappale, ei se mihin looshiin sen voi sijoittaa.

Levyn avaus on tosin melkoinen haaste kuulijalle, sill� p��lle seitsenminuuttinen Purebred ja sit� seuraava, metallisimmissa purkauksissaan suorastaan vihainen Sylvan ovat kuin albumi minikoossa. Paloissa riitt�� osia, vaiheita ja liukumia, kiihdytyksi� ja jarrutuksia, suurta ��nivallia ja pienten nyanssien esiin tuontia. Eik� touhu ole vain taitojen ja temppujen esittely�, vaan ryhm� osaa oikeasti rakentaa kappaleidensa palasista kokonaisuuksia, jotka ylitt�v�t vaivatta osiensa summan. Joskus kaksi vuotta voi olla uskomattoman pitk� aika, n�emm�.

Vahvasta ja vakaasta kappalejoukosta on vaikea nostaa yht� muiden eteen, sill� jokaisella raidalla on omat vahvuutensa ja hetkens�. Hieman sisaruksiaan kevyempi ja melodialtaan popahtavampi Ghosts, sek� rakenteensa koukeroissa ja kokeellisuudessa ledzeppelinm�inen Room with No Corners saattaisivat ehk� nousta t�n��n kitarankielen verran muiden edelle. Biisikatraan rockimpaan p��h�n sijoittuva Vestal viimeistelee matkan puolestaan nousujohteisissa ja vahvoissa tunnelmissa. Siin� onkin sopivan kaunis valioyksil�, jonka my�t� Reflections sulkeutuu kuin simpukka. Kaunista, vahvaa, ��rimm�isen lupaavaa.