Red Kaukasus � askarruttavaa populaarimusiikkia keskittymiskykyisille

Red Kaukasus on yhtye muutosten kourissa. B�ndin toinen pitk�soitto, Reflections, syntyi hiljalleen, ryhm�n itsens� kasvaessa ja muuttuessa sen aikana. Desibeli haastatteli yhtyeen rumpalia, Kimmo K. Koskista, menneist�, nykyisist� ja hiukan tulevistakin asioista.

Julkaisitte vuonna 2014 The Architect -pitk�soiton, joka on osoittautunut pitk�ss� juoksussa oikein mainioksi levyksi. Miten ja mihin suuntaan olette kasvaneet toisella albumillanne, ja milt� esikoinen kuulostaa nyt omiin korviin, kun sen julkaisusta on kulunut pitk�lti p��lle kaksi vuotta?

- Esikoinen on kyll� ihan kelpo levy, vaikka kielt�m�tt� siihen suhtautuukin t�t� nyky� v�h�n harjoitelmanomaisena. Taannoin kuuntelin siit� otteita ja ihan siedett�v� se on omiinkin korviin. On sill� selke�t puutteensa, mutta niist�kin jutuista on tavallaan muodostunut sen levyn vahvuuksia. Tietyst� yksinkertaisuudesta muotoutuu aika hypnoottinenkin kokonaisuus.

Uuden materiaalin sielu kiit��kin hieman eri sf��reiss�, ja Koskisen mielest� tuore materiaali on monipuolisempaa sanojen, s�vellysten, sovitusten, soundien, soiton ja ylip��t��n esillepanon saralla. Lis�ksi esikoista siunannut/vaivannut synakuorrutus on poissa, harvojen koskettimien ollessa �h�rskej� l�tk�halliurkuja�. Mutta mik� sitten on t�rkein edistysaskel, jonka olette ottaneet toisella albumilla?

- Ehdottomasti ilmaisun huomattavasti laajempi dynamiikka ja materiaalin monipuolisuus. Kliseisesti sanoen ��rip�it� vedettiin tarkoituksella kauemmas toisistaan: nyt menn��n v�lill� tosi herk�sti ja hissukseen, toisinaan taas isolla metelill� ja heng�stytt�v�ll� poljennolla. Kokonaisuuden monimuotoisuus oli oikeastaan aika lailla alusta asti mieless� uutukaista teht�ess�.

- Architect ��nitettiin muiden j�tkien aika valmiisi pureskelemien pohjien p��lle. Olin itse ollut b�ndiss� tuolloin vasta muutaman kuukauden ja sain kehitell� niihin rumpusovitukset ihan oman mielen mukaan. Reflections l�hti syntym��n pakottomasti jamipohjalta, ja se rakentui b�ndilevyn� tosi luomusti ja kiireett�. Ehdittiin ja jaksettiin tavoitella parhaita ratkaisuja ja tuumia biiseihin vaihtoehtoisia, haastavampia ideoita. Materiaalia tehtiin rauhassa ja sovituksia hiottiin todella huolellisesti pitk�n kaavan mukaan.

Tekij�t huomasivat nopeasti esikoisen julkaisun j�lkeen, ett� levy� vaivasi er��nlainen yksiulotteisuus, ihan tempoista l�htien. Reflectionsin suurempi kirjo tekeekin levyst� eritt�in monipuolisen kokonaisuuden, jota on huomattavasti kiinnostavampi soittaa sek� kuunnella, etenkin pitk�ss� juoksussa.

Levyn kansissa mainitaan viel� viisi j�sent�, mutta saatteessa listataan en�� nelj� j�sent�. Mit� siis tapahtui? Kaksintaistelu aamunkoitteessa, hiljainen ero, vai mit� ja miksi?

- Asiaan ei liity itkuraivareita tai kipeytyneit� nen�nvarsia. Laulaja Ilmari muutti jo vuosikausia sitten toiseen kaupunkiin eik� muun el�m�n kiireittens� vuoksi en�� oikein kyennyt osallistumaan b�nditoimintaan. Levyn laulut paria raitaa lukuun ottamatta mies kuitenkin hoiti lupaustensa mukaisesti, ja hienosti hoitikin. Uutta laulajaa haetaan paraikaa. Itse en Remuksi ryhdy, vaikka h�t�p�iss��n pari rallia levylle tulikin m�listy�.

Reflections -albumista on saatavilla ymm�rt��kseni kolme eri versiota. On 9 raitainen cd, 7 biisin mittainen vinyyli ja 10 kipaleen digijulkaisu. Miksi n�in ja mit� versiota itse suosittelette, vai hajaantuvatko ��net b�ndin sis�ll�?

- Vinyyli tietysti, koska se on formaattien kuningas. Ja cd tulee kumminkin siin� mukana. No, asiasta keskusteltiin tiukastikin, mutta osaltaan t�m� oli pienen b�ndin pienen julkaisubudjetin sanelema juttu. Kaikki yhdeks�n biisi�, reilut 50 minuuttia musiikkia, eiv�t olisi mahtuneet hyv�laatuisina yhdelle vinyylille. Tuplavinyyli olisi ollut yksinkertaisesti liian kallis ratkaisu.

- Nyth�n tuossa kattauksessa on erilaiset tripit tarjolla. Vinyyli on se kaikkein tiiveimp��n muotoon pakattu ja ehk� loppujen lopuksi my�s oma suosikkini. Onhan se formaatti pakottanut vinyylien aikakaudella ottamaan l�ys�t pois, kun siihen 40-45 minuuttiin on ne levyt tikistetty... No, hyvi� biisej� on nuo cd:n "bonusbiisitkin", mutta ne my�s kallistavat kokonaisuutta hiukan raukeampaan suuntaan. Samasta syyst� se digijulkaisun bonusraita Islet j�tettiin fyysisilt� levyilt� pois; se on kyll� yhdenlainen postrock-paisuttelu, mutta kuitenkin aika iisi raita. Rokkib�ndi me kumminkin p��asiassa ollaan, vaikka herkistyt��nkin aika helposti sulos�velten ��relle.

Mainittakoon viel�, ett� kun tuo digiraita on verkossa striimattavana, joten jokainen saa kyll� kaikki biisit kuultavikseen, jos vain niin haluaa. Nimi Reflections on mielenkiintoinen, yksist��n monitulkintaisuutensa vuoksi. Mit� haluatte heijastella ja/tai peilata, vai onko levy reaktio johonkin tyystin muuhun?

- Heijastumat, peilikuvat tai reflektiot ovat tietysti itse heijasteen aiheuttavan materian vaihtoehtoisia, aineettomia ilmenemismuotoja. Omakin heijastuma on itselle peilikuvan pohjalta se tutuin, ja vaikka omakuva muodostuu sen kautta aika vahvasti, se on silti tyystin toinen kuin muiden itsest� saama kuva. Ei ihme, ett� itsens� kokee olevan jotakin muuta, kuin muiden mielest� on. T�m� karmiva olemusv��ristym� ja suoranainen dilemma ilmenee julmimmin valokuvissa. Tuo tyyppi on tuttu mutta outo!

- Biisien taltioidut muodot ovat t�ll� levyll� my�s heijastuksia. Toisessa tilanteessa, kuten treeneiss� tai keikalla niiden perimm�inen idea heijastuu aistittavaksi erilaisena. Tokihan ne biisit puolestaan heijastavat b�ndi� ja sen j�seni�. Aika vahvasti t�m�n levyn tuotantoprosessissa kuitenkin omia syvyyksi� joutui kaivelemaan niin taitojen, luovuuden kuin n�kemyksenkin tiimoilta. Se kaikki heijastui levyyn.



Ent� mit� toivoisitte kuulijoiden kiekolta l�yt�v�n?

- Kuulijoiden soisi l�yt�v�n levylt� sit� samaa uppoutumisen vapauttavaa tunnetta, mit� itse n�it� biisej� soittaessa voi kokea. Biisit johdattavat omalakisina olioina kuulijaa, ja mik�li se tunneskaalan aikaansaama tietty puhdistava tuuli sielt� h�nk�isee my�s kuulokkeiden kautta, niin olemme onnistuneet. Ehk� t�m�ntyyppinen musiikki my�s her�ttelee kuulijaa reflektoimaan omaa el�m��ns�, jolloin sill� on parantavia vaikutuksia.

Toteatte itsekin ett� levy on hankala m��ritell� genretermein, mutta jos oleellinen b�ndin musiikista olisi puristettava alle kymmeneen sanaan, nuo sanat olisivat...?

- Ennakkoluulottomasti rockin olomuotoja yhdistelev��, j�ntev�n askarruttavaa populaarimusiikkia keskittymiskykyisille.

Levyjen v�li kasvoi lopulta kahteen vuoteen joten materiaalikin on l�ht�isin pitk�lt� ajalta, osa jopa periytyy esikoista edelt�v�lt� ajalta. Mutta mukana on my�s t�ysin tuoreita raitoja, kuten Tightrope ja Room with No Corners � joita vokalisti-Ilmari ei ehtinyt edes laulaa. Levylle haluttiin viel� jytin�� ja kiivaampaa huuruilua, joten kyseiset raidat tehtiin kalkkiviivoilla t�ydent�m��n palettia. My�s rauhaisa, kysymysmerkist� varsin oivaksi kappaleeksi muodostunut Land of the Leal valmistui ihan viime metreill�. Mutta milt� tulevaisuus n�ytt��? Uusi vokalisti on siis haussa, mutta joko uutta studioreissua on suunnitelmissa? Sinkkuja, keikkoja?

- No nyt on kaikki auki. Varmaankin oleellisimpana ratkaistavana asiana on saada v�rv�tty� uusi laulaja. Jos sopiva tilaisuus tulee vastaan, keikalle tietysti voidaan l�hte� singbackinakin � eka keikkahan me aikanaan heitettiin bassojen tullessa ipodista. Into t�ss� taas alkaa olla kova, ja luotto b�ndin jatkoon on vahva.

- Biisivarastoa ei olla t�ss� ehditty kartuttamaan levytysprojektin j�lkeen, koska on itse hoidettu kaikki t�h�n levyn julkaisemiseen liittyv�t asiat. Tommi (Sarin, kitara) perusti Ichorous Music -levy-yhti�n, ja on hoidellut n�it� k�yt�nn�n kommervenkkej�. Mike (Kloet, basso) miksasi levyn. Itse tein kaiken visuaalisen aineiston videota my�ten. Mutta eik�h�n sit� musaakin taas ala tulla, kun p��st��n tasaisemmin apinaluolaan pelivehkeiden ��reen. Ilmeisesti kakkoskitaristi Juha (Taipale) p��see jatkossa osallistumaan taas tasaisemmin b�ndihommiin, �ij� kun on ollut pitkin maailmaa t�iss� viimeiset vuodet.

- Ja onhan meill� kohtuullinen kirjasto jameja tallessa, niist� pit�isi alkaa uuttamaan biisej�. Siit� on muodostunut oiva biisihautomo, kun ��nitet��n kaikki treenit ja seulotaan sielt� potentiaaliset jamit jatkojalostukseen. Olisi tuolla varmaan levyllinen kelpo huurua jo puolivalmiina...

Jos Red Kaukasus olisi maalaus, niin mink�lainen se olisi, kenen tekem� ja mist� sen voisi l�yt��?

- Tietty� surrealistisuutta t�ss� tietenkin on mukana, mutta ei kuitenkaan mit��n Dalin r�ike�� kikkailua, ei my�sk��n M.C. Escherin matemaattisen tarkkaa visuaalista silm�nk��nt��. 1500-luvulla el�neen italialaisen Giuseppe Arcimboldon omalaatuisista, tavallaan hassuista mutta aika nerokkaista muotokuvista voisi l�yt�� mielenkiintoisen yhteyden.

- Arcimboldon teoksissahan esineet, kasvit tai ruokatarvikkeet muodostavat ihmishahmoja, ihan tunnistettaviakin. Ehk� samaan tapaan Red Kaukasus on tavanomaisista osista kekseli��ll� tavalla koostettu kokonaisuus. Sellainen outo ja kiehtova, mutta my�s v�rik�s ja luonnonmukainen, kuten vaikkapa miehen tunnetuimpiin lukeutuva teos nimelt� Vertumnus. Siin� keisari Rudolf II:n ulkomuoto rakentuu kasveista, hedelmist� ja kukista.

- Ja ehk� ne Arcimboldon tummat taustatkin voi jotenkin kytke� yhtyeen melankoliseen pohjavireeseen. Tavallaan my�s taidokas mutta ei ihan valokuvamaisen tarkka maalausj�lki on aika hyv� linkki: b�ndih�n kuulostaa orgaaniselta ja pysyttelee erossa modernista tykkituotannosta, jossa tietoteknisesti kaikki elementit asetellaan ja s��det��n nykystandardien mukaisesti "oikein" ja musiikki kuolee lopulta t�ysin.

Lopuksi sana on viel� vapaa, eli jos jotain j�i viel� kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Keikkoja ja kaikenlaista yhteisty�t� sopii tarjota. Levyj� voi tilailla bandcampin kautta, meilill� b�ndilt� tai levymoguli Tommilta Ichorous Musicin palatsista. Vinyylej� tehtiin tosi pieni painos, eli jos moisen hifi-esineen omakseen halajaa, kannattaa hoitaa asia kondikseen oitis!

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Kimmo Koskinen