Bizzarro & Jukka Nissinen: Taipale Broadcast Volume 1

Humu Records / Hillotehdas

Vierem�n etevin folk-rokkari Jukka Nissinen ja kitaravetoista instrumentaalimusiikkia kulmilla soittava Bizzarro yhdistiv�t voimansa, eik� lopputulos voinut olla kuin 'jotain muuta'. Jotain jossa kantri-funk, garage ja folkahtava rock kolisevat toistensa jo valmiiksi lommoisiin kylkiin. On ollut puhetta my�s savolaisesta kupletista, joten siin�h�n sit� riitt�� lusikoitavaa, kun debyyttialbumin aarteita ryhtyy availemaan. Taipale Broadcast Volume 1 vihjaa tietysti jo nimell��n, ett� jatkoa seuraa, mutta keskityt��n t�h�n ensimm�iseen albumiin t�ll� er��.

Toimitukseen saapunut vinyylilevy on kiistatta hieno formaatti t�ss� tapauksessa, koska A-puolen sulkeva Doki Doki Panic! on kuin vanhan konsolipelin valikkomusiikkia. Riemuhan siit� repe��, kun B-puolen korkkaava Super Mario Bros 2 sitten kertoo kyseisen pelin sis�avaruudet, loiston ja tarkoituksen. Ja t�m� tarina osataan kertoa jonkinlaisen folkrockin voimin, sek� puhtoisen fanipojan sanak��ntein.

A-puolen avaava Je suis Jesus rokkailee amerikkalaisen countryn ja folkin kulmilla, groovaavan siivun ottaessa p��lle viisi minuuttia. Loistava teksti ja svengaava soitto johdattavat Avaruus on kotini -sinkkuun, joka on yh� hersyv� kupletti elon faktoista. Arjen typeriksikin tulkittavia rattaita arvostelee my�s B-puolelle sijoitettu bluesrockahtava Oravanpy�r�, joka niin ik��n katselee kaikkea laajemmalla linssill�, eik� kertoja t�ss�k��n tapauksessa nosta itse��n norsunluusta tehtyyn torniin, vaan ymm�rt�� oman osansa. Ole kuluttaja ja kulu hiljalleen pois.

Henkil�kohtaisemmalle tasolle p��st��n, kun Toinen p��si�isp�iv� kertaa pitk�n makkaranpaistoreissun koko tarinan. Lumeen juuttunut volkkari, traktorinhakureissu ja reserviupseerien entinen r�ll�ysm�kki, jotka kaikki nivoutuvat yhteen t�ysin skitson s��n kanssa. Seitsem�nminuuttinen soittoilottelu on sit� funkeinta kamaa t�ll� er��, t�llaistahan olisi saattanut soida vaikka Woodstockissa, kun t�hdet � tai sadepilvet � olivat juuri oikeissa asennoissa. Hele�mm�ksi folkiksi k��nnetty Murennusjoki kertaa puolestaan tulvivan kev�tp�iv�n mahtavuutta. Periaatteessa kaikki on katastrofialuetta, mutta samalla kun koivikoiden keskell� voi soutaa kanootilla, vavisuttaa tilanteen surrealistisuus. Laulettu osuus l�hes 8 minuuttisesta siivusta ei kest� kuin reilun minuutin verran, mutta kun kuulija on johdatettu keskelle pienoista vedenpaisumusta, kulkee hiljalleen muuntuva biisi kuin tarinan joki: muotoja on vaikea hahmottaa, mutta kaiken tarkoitus on kyll� selvill�.

Joku voisi haukkua levy� sillisalaattimaiseksi, tuon jonkun vieruskaveri saattaisi taas ylist�� levy� tyylillisesti rikkaaksi ja yll�tt�v�ksi � viel�p� t�ysin samoin perustein. Itse olin jo antamassa viidett� t�hte� t�lle ihmiselon hassulle kartastolle, kunnes muistin otsikon per�ss� olevan numeron. Mit� jos ne pist�v�t viel� t�t�kin paremmaksi? Toki ensimm�inen sinkkuraita Rankaisen lempeydell� toi jo Marc Bolanin Savon per�kylille, ja groovea folkrockkiin lataava J��t kierr�tt�� ikuista bluesin kuviotaan herkullisesti, mutta maltetaan viel�.

Albumi on ��nitetty yhten� viikonloppuna tammikuussa, joten toivon t�ydest� syd�mest�ni, ett� tarina saa jatkoa � ja orkesteri ehtisi my�s esiinty� mahdollisimman monilla estradeilla. Olen kuunnellut levy� todella paljon, eik� se heikkene tippaakaan, vaikka Toinen p��si�isp�iv� soisi kymmenett� kertaa saman p�iv�n aikana. Vieruskaverit voivat tietysti olla toista mielt�, mutta se on heid�n asiansa.