Sinkut - Kes�kuu 2022
Aleksi Ojala: Joutsenlampi
Aleksi Ojala on kokenut laulaja/lauluntekij�, jonka 00-luvun pitk�soitot saivat aikoinaan aikaiseksi mukavasti aaltoja kotoisilla kentill�. Jatkoa on odotettu 15 vuotta, mutta syksyksi kolmas sooloalbumi, Retrospektiivi, on ilmestym�ss� viime aikoina musiikkikasvatukseen keskittyneelt� artistilta. Ensimm�inen sinkku on rohkea avaus, sill� nyt leikitell��n itsens� Pjotr T�aikovskin klassisen Joutsenlammen kanssa. V�hint��nkin yhdeks�n yritt�j�� kymmenest� polttaisi n�ppins� pahemman kerran, mutta Ojala ei olekaan kuka tahansa.
Eik� siin� viel� kaikki, sill� T�aikovskin ikonisen melodiakuvion lis�ksi mukana on Maaritin Lainaa vaan -biisin partikkeleita. Kysymys kuuluu: mit� t�st� kaikesta voi synty�? Vastaus: syd�nt� kouraiseva ja kaunis pop-kappale, joka tekee kunniaa kaikille osasilleen. Vanhemman ja lapsen keskin�inen suhde on vahva, se my�s kantaa t�m�n moderniksi laskettavan pop-kappaleen teksti�. Hiljaisuuden reunoilla kaarteleva kappale sulkee linjansa kauniiksi rusetiksi, josta on vaikea l�yt�� moitittavaa.
Mika Roth
Bizzarro & Jukka Nissinen: Vankina maapallolla
Humu Records
Bizzarro & Jukka Nissinen ovat julkaisemassa toista yhteisalbumiaan loppuvuodesta, joten nyt on luonnollisesti starttisinkun aika.
Taipale Broadcast Volume 1 -albumi on yh� tuoreessa muistissa, joten arvioijased�n naama oli v�litt�m�sti muikeana, kun ensinuotit karkasivat kaiuttimista eetteriin. Vankina maapallolla onkin kuin l�mmin k�denpuristus toivorikkaan vaelluksen p��tteeksi, kun taustalla n�kyy jo r�iskyv� takkatuli ja ilmassa tuoksuu kotiruoan tuoksu.
Nyt jatketaan samoilla linjoilla edellislevyn
Avaruus on kotini -sinkun kanssa. Olemme tavallaan vankeja t�ll� kivenmurikalla, joka kiit�� halki mustan avaruuden. Mihink��n ei p��st�, koska avaruudessa ei voi el��, joten pit�� ottaa kaikki irti ymp�rist�st��n. Avaruudelliset mittasuhteet ovat puristaneet kertojan pieneksi, mutta onneksi on viihde-elektroniikka ja kiuas, jotta voi edes jotenkin viihty�. Surumielisen kaunis biisi k�r�ttelee maaliinsa, hurmaten pienuudellaan.
Mika Roth
Boreal Nuance: Northern Crown
Boreal Nuance nauhoitti juuri julkaistun Northern Crown -sinkkunsa jo loppukes�st� 2020, mutta maailma muuttui ja mullistui, joten aikataulut ven�htiv�t. Samalla b�ndin grungehtava ja raskaaksikin laskettava soundi on pehmennyt muutaman asteen, joten kes� 2022 saattaa n�ytt�� yll�tt�v�nkin erilaiselta jyv�skyl�l�isten leiriss�. Tarina ei kerro miss� muodossa biisi alkujaan syntyi ja kehittyi, mutta nyt julkaistussa sinkussa soi p��llimm�isen� toiveikkuus.
Saatesanoissa puhutaan stadionrockista, mutta isot sanat saavat katetta. Uskaltaisin jopa kutsua aaltoilevan bisiin henke� joksikin, jota parempien p�ivien rauhallisempi
Red Hot Chili Peppers olisi saattanut tehd�. Harmonioille annetaan tilaa, kun linjoillaan kaarteleva basso ja v�hin liikkein v�rittelev� kitara reunustavat kiireett� lausuttuja lyriikoita. T�ss� on kiistatonta voimaa ja nojaa eteenp�in, mutta silti kaikkea kultaa laskevan auringon kulta ja tyyni rauhallisuus. Taika kest�� loppuun saakka vain kasvaen ja kehittyen. Viimeisen minuutin maltillinen nousu on parasta, mihin olen hetkeen t�rm�nnyt t�ll� sektorilla.
Mika Roth
Have You Ever Seen the Jane Fonda Aerobic VHS?: Troglodyte
VILD Recordings / popup-records
Niin se
Have You Ever Seen the Jane Fonda Aerobic VHS? -yhtyekin on saavuttanut kolmannen pitk�soittonsa virstanpylv��n.
Debyyttialbumin riemukkaista
(Do the) Sh�m�l�ineist� on tultu pitk�lle, mutta matka on ollut antoisa, looginenkin. Kolmannen pitk�soiton kolmas sinkkulohkaisu summaakin osuvasti garage-pop trion v�kev�n nykytilan.
��nivalli on j�lleen s�r�inen ja vedetty tuttuun tapaan sopivasti �veriksi, jotta soundia ei saa puhtaaksi mink��nlaisilla laitteilla. Kirkuvat kiipparit ja munuaisissa saakka tuntuva rytmiryhm� luovat kuitenkin jotain, jota voi kolmannen kiekon kohdalla kutsua jo maagiseksi. Troglodyten kohotessa melodiansa p��lle muuttuu lyijy kullaksi ja kulahtanut vanha veehoo�ss� 8K-tarkkuuden omaavaksi virraksi � jossa on vain tavallista enemm�n pikkuisia h�iri�it�. T�ss� on melodisuutta metakan vierest� ja kaiketi rakkauslauluksi tulkittava tarina s�r�aaltojen ihanuuksista. Kolminkertainen hurraa my�s stemmalauluille, jotka osuvat maaleihinsa.
Mika Roth
Hanna Korvensuora: Seitsem�n miljoonaa vuotta
Hanna Korvensuora on oululaisl�ht�inen artisti, joka luo pelkistetty� ja uniikilla tavalla modernia poppia. Debyyttisinglen soundillinen ja tyylillinen rohkeus yll�ttikin, sill� poikkeuksellisen harvoin v�hemm�n on viel� t�ss� vaiheessa musiikillista uraa enemm�n. Toisaalta esikoissinkun aiheena on ihmisen kyvytt�myys ymm�rt�� kaikista yksinkertaisimpiakin asioita, vaikka evoluutiota on takana jo miljoonia vuosia.
Seitsem�n miljoonaa vuotta kysyykin l�heiselt�, ja samalla koko ihmiskunnalta, ett� miksi tunteiden selvitt�minen ei vain tahdo luonnistua. Turhautuminen lajimme kollektiiviseen typeryyteen ei silti hapata Korvensuoran mielt� ja musiikkia, vaan t�m� on vieh�tt�v� pieni pop-laulu. Reunojen viimeistelem�tt�myys ja soundien tietoinen (?) matalateknisyyskin pelaavat samaan maaliin, mink� ansiosta simppeli p��koukku iskee kunnolla. Vokaalit on j�tetty tarpeettomankin syv�lle, etenkin kun sanoissa on t�m�n tarinan voima.
Mika Roth
Henna Emilia Hietam�ki: Protesti
Soliti
Henna Emilia Hietam�ki on
Henna Emilia & Houreet,
Cats of Transnistria ja
Dust Mountain -yhtyeiss� vaikuttavan vokalistin sooloprojekti. Siin� miss� em. b�ndit ovat liikkuneet popin, rockin ja raskaampien elementtien parissa, on Hietam�en soolosinkku hieman yll�tt�enkin folkahtavaa poppia. Verrokiksi tarjotaan jopa 60-luvun poliittisen folkin perint��, ja p��omien johtaman maailman menossa on kiistatta arvosteltavaa.
Nainen ja akustinen kitara, merkitsev�t sanat ja niin monin tavoin sijoiltaan nyrj�ht�nyt maailma. N�ist� l�ht�kohdista ponnistaa Protesti, eik� vokaaleja tarvitse huutaa tai rumpuja paukuttaa.
Joan Baezin ja kumppaneiden hengess� tarvitaan vain oikeat nuotit ja sanat, jolloin hiljaisetkin viestit kaikuvat voimakkaina halki maailman, vaikka kukaan ei huuda mit��n. Protesti summaa pienen ihmisen tuntoja, se asettaa kertojansa tilanteeseen, jossa kaikesta huonosta ja negatiivisesta vain pit�� kielt�yty�. Toivo on rajatonta, hyvyys asuu meiss� kaikissa ja n�in pienimuotoisen herkk� s�vellys nousee siivilleen. Upeaa.
Mika Roth
IANAI: Khaalo
Svart Records
IANAI on monessa mukana olevan
Jaani Peuhun johtama monikansallinen kokoonpano, joka luo ajasta ja paikasta irrallaan olevaa musiikkia omalla kielell��n. Ja kun puhutaan omasta kielest�, niin se tarkoittaa my�s sit� t�ysin konkreettisesti � eli sanat voivat kertoa meille jotain vain, jos kuuntelemme tunteita ja ideoita niiden takaa. Khaalo on kolmas sinkku tulevalta
Sunir-albumilta, jota on luotu kuuleman mukaan vuosien ajan.
On osuvaa, ett� muinaisten aikojen mystisyytt� ja viisautta heijasteleva musiikki julkaistaan nyt, kun ihmiskunta on j�lleen l�hemp�n� tuhoa. Saatesanoissa puhutaan
Sigur R�sin ja
Dead Can Dancen kaltaisten j�ttien tyylist�, johon IANAI kiistatta liittyy monin tavoin. Khaalo on kiehtova postrockin ja maailmanmusiikin sekoitus, jossa valo voittaa varjon ja toiveikkuus puhkaisee ep�toivon pilvet. T�m� on kaunista �jotain muuta� tuntemattomilla sanoilla, mutta viesti saattaa l�yt�� yll�tt�en syd�memme.
Mika Roth
Kaisla Tuuli: Suviy� (Kulkuri)
Kaisla Tuuli on helsinkil�inen laulaja-lauluntekij�, joka luo folkahtavaa poppia. Aiemmin jo monen nimekk��n artistin tukena keikoilla toiminut viulisti on ty�st�m�ss� debyyttisooloalbumiaan, jonka ensimm�inen sinkkulohkaisu on Suviy� (Kulkuri). Rakkauden arpa on saanut Kaisla Tuulin tarttumaan yhteen hetkeen, yhteen ohikiit�v�n nopeaan palaan kahden ihmisen el�m�ss�, johon voi palata vain muistoissa, mutta josta on vaikea p��st�� lopullisesti irti.
Suviy�n harmaassa valossa monet asiat saattavat n�ytt�yty� toisenlaisina, kuin vaikkapa keksip�iv�n auringon kaiken paljastavassa ja armottomassa porotuksessa. Kertoja kaipaa tapaamaltaan Kulkurilta jotain syvemp��, mutta kaikki mit� k�teen j�� on hetken muisto � joka sekin on tietysti jotain. Kaunis folkpoppis polveilee vokaalien ymp�rill� ja hiljaa soittava yhtye j�� suosiolla taustalle, vaikka paletissa monia soittimia onkin. Soittimet erottuvat kuitenkin ja kokonaisuus on hallittu. L�ht�kohtaisesti liev�n surumielinen tarina, joka osataan esitt�� nostattavasti ja kenties rohkaisevastikin, jolloin hymy on ehdottomasti positiivinen.
Mika Roth
Kissa: Musta valo
Svart Records
Kissa on pirskahtelevaa, kimalteella sek� paljeteilla kuorrutettua rokkia pumppaava orkesteri. Koronakes�n� 2021 ilmestynyt debyyttialbumi
Vaarallinen b�ndi k�rsi maailmantilanteesta ymp�rill��n, ja jotenkin se livahti my�s Desibeli.netin tutkaruutujen ohitse. Uusi sinkku avaa kuitenkin uuden luvun, vuoden ja kenties jopa aikakauden, joten kiskaistaan bilekeng�t jalkaan ja annetaan nopean rockin koetella kaikkia yhdeks�� henke�.
Musta valo on ymm�rt��kseni tarina jotenkin mahdottomasta rakkaudesta, jossa vahvoja tunteita l�hetet��n vain toisesta p��st�. S�vellyksess� on aivan naurettavat m��r�t tarttumapintaa, sill� raa�an rock-energian alla juoksevat voimapopin voimalinjat, joihin yhtye osaa my�s kytkeyty�. Kitaravallin rosoisuus ja asenteikkaasti syljettyjen vokaalien vetovoima saa biisin kiihtym��n ja kiihtym��n, kunnes nelj� ja puoli minuuttia on kulunut � ihan tuosta vaan. Pakko laittaa soimaan taas alusta, jotta voi nauttia dynamiittisen rock-siivun uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. T�ss� valossa rock ei kuole koskaan!
Mika Roth
Koskinen: Alkemiaa
Stupido Records
Koskinen on suomalaisen rockin oudommalla laidalla viihtyv� artisti, jonka musiikillinen ura ulottuu aina 90-luvulle ja
Teurastamo 5 -yhtyeeseen saakka. Nyt tuon legendaariseksikin laskettavan b�ndin laulaja ja biisinkirjoittaja on pist�m�ss� ulos kokonaista pitk�soittoa, ja syksyisen kiekon ensimm�inen sinkku on Alkemiaa. Vaan toimivatko Koskisen musiikilliset reseptit sooloillessa, ent� muuttuuko soundillinen lyijy joksikin muuksi � jopa kullaksi?
Sanotaanko, ett� Alkemiaa on oudohko biisi. Se ei varsinaisesti miss��n vaiheessa p��se vauhtiin, mutta ei my�sk��n juutu l�ht�telineisiins�. Se vain l�htee jolkottelemaan omia aikojaan ja t�ysin omaan suuntaansa. Helpoimmin rockin ja popin alle summattava numero on rauhallinen ja levoton, pohdiskeleva ja s�nt�ilev�, levollinen ja samaan aikaan pinnan alla alati liev�sti j�nnitteinen.
Noitalinna huraa! ja
Lasten hautausmaa k�yv�t vaivatta verrokeiksi, joista voi l�hte� hakemaan oikeaa suuntimaa. Alkemiaa lasketteleekin ilolla samaa puoliarroganttia m�ke�, josta monet kotimaiset ovat l�yt�neet huimia hyppyreit�.
Mika Roth
Kyt�j�: Albert Einstein
Kyt�j� ei juuri julkaisutahdillaan huimaa, mutta laatupuoli on ollut aina kuosissa.
Haastateltavana vastik��n syksyll� 2005 k�v�issyt instrumentaaliduo on antanut progen upota popin kudoksiin ja svengin vallata discohtavan jazzin � vai oliko se toisinp�in? Vuoden 2006
debyyttialbumi on jo moderni klassikko ja seitsem�n vuotta my�hemmin ilmestynyt
II-pitk�soitto korotti mukavuuskertoimia. Kolmas pitk�soitto siint�� jo kes�n tuolla puolen ja silt� on nyt lohkaistu ensimm�inen sinkku.
Albert Einstein -sinkun perusteella 20-luvun versiossa Kyt�j� on aiempaa discompi, svengaavampi ja rytmivetoisempi, tosin kyt�j�m�inen soundi on tunnistettava. Olisiko joukossa ripaus
David Bowien Berliini-trilogiaa? Rytmin puksutus pohjalla tekee kunniaa Euroopan syd�melle, joka on sykkinyt vapautta halki aikojen. Biisin luomassa tunnelmassa on tietynlaista �kkiv��ryytt�, jolloin n�enn�isen tavallinen on jotenkin vaikeasti m��ritelt�v�sti hivenen ep�tavallista. Pinnan alla tapahtuu paljon, pinnalla viel� enemm�n, ja silti kappale on puhtaan suoraviivainen. Tempo nousee, ja soundi on syvempi � tervetuloa takaisin, Kyt�j�!
Mika Roth
LNA: Give It Away
LNA on englanninsuomalainen musiikkituottaja, joka luo elektropoppia, r�ppi� ja rouheita s�hk�kitarasoundeja ennakkoluulottomasti yhdistelev�� musiikkia. Artistinimen takaa l�ytyv�
Liina Turtonen on muusikko, musiikkituottaja sek� musiikkituotannon maisteriksi valmistunut, mink� lis�ksi LNA on aktiivinen muillakin saroilla verkon puolella. Artisti kirjoittaa, tuottaa, miksaa ja masteroi materiaalinsa itse, ja tyyli on vuosien saatossa muuntunut elektronisemmaksi.
Give It Away on tanssittavaa ja modernia musiikkia, joka ei suostu asettumaan valtavirran tutun turvalliseen uomaan. Saatesanoissa tarjotaan t�kyksi housea, eik� heitto t�ysin perusteeton ole, vaikka LNA osaa pysytell� tuonkin genren ilmeisimmist� perinteist� selv�sti erossa. Suomen ja englannin kielien sekoittuessa syntyy sellaista samanlaista puolihulluutta, joka antoi mm.
Waltarille aikoinaan avaimet lukemattomiin oviin. Sama vapaus ja ennakkoluulottomuus saa Give It Awayn hohtamaan tavallaan.
Mika Roth
Mets�n Tapio: Kuinka kaunis on el�m�
Mets�n Tapio on niin loistava artistinimi, ett� sen alla on suorastaan pakko luoda jotain ainutlaatuista. Oululaisl�ht�inen ja sittemmin Tampereelle tiens� l�yt�nyt musiikintekij� luo runomaista ja progahtavaa folk-poppia, joka tekee kauniin elein ja koskettavin kaarin kunniaa otsikoilleen. Mets�n Tapio osaa n�et kiteytt�� el�m�n suuren pienen ihmeen reiluun nelj��n minuuttiin siten, ett� nuo minuutit kannattaa kuunnella tarkoin alusta loppuun saakka.
Kuinka kaunis on el�m� -kappale lienee innoittunut silkasta el�m�n ihmeest�, joka sellaisenaan tekee meist� jokaisesta uniikin lumihiutaleen. Tekstiss� pohditaan ja ihastellaan, kuinka el�m� syntyy, kehittyy ja on hauras halki matkansa. Pienet sattumat vaikuttavat ohjaavan kaikkea, mutta silti kaikessa voi aistia my�s suuremman tarkoituksen. Tuohon hetken oivallukseen ja ikiaikaiseen viisauteen on haastavaa luoda kappaletta, mutta nyt hiljaisuuden harsot ja harkitut soittimet t�ydent�v�t toisiaan. Mets�n Tapio osaakin pysytell� v�hiss� ��niss� ja pienemmiss� kaarroksissa, jolloin sanat eiv�t hautaudu kaiken muun alle.
Mika Roth
Miika Unkila: Cain After Abel
Miika Unkila on saattanut synty� v��r��n aikaan, tai moinen ajatus syntyy ainakin t�t� sinkkua kuunnellessa. Kitaristi/vokalisti ja tuottaja/��niteknikko n�et yhdistelee 60-luvun lopun bluesrockin ja saman aikakauden Motownin soundeja tavalla, joka olisi ollut huippumuodikasta alkuper�isess� Woodstockissa. Debyyttisinkun perusteella kaikki onkin t�ysin avointa.
Eli pistet��n hiukan kukkia hiuksiin ja annetaan bluesin alkuvoiman jyr�t�, mutta ei kuitenkaan ajelehdita liian kauas happomerten aalloilla. Unkilan vokalisointi on genrelle tyypillisesti hivenen sinne p�in, mutta kitaran kanssa tarina onkin t�ysin toinen. Bluesrockin saralla orgaanisuus ja luonteikkuus ovat hankalia paloja monelle nuoremmalle yritt�j�lle, mutta 22-vuotiaaksi Unkila on jo h�mm�stytt�v�n valmis tapaus. Soolo kirpoaa ehk� hivenen kire�n�, eiv�tk� kaikki palat viel� asetu ongelmitta paikoilleen, mutta onhan t�m� ihan huiman lupaavaa rypistely�. Pitk�soittokin on jo ty�n alla, joten pistet��n Unkila seurantaan.
Mika Roth
Penniless: Actor
Soit Se Silti
Onpas
Pennilessin soundissa nyt voimaa ja s�r��, totesin ihan ��neen itsekseni, kun kuuntelin Actor-sinkun ensi kertaa. Tyhj�ss� huoneessa itsekseen puhuminen ei v�ltt�m�tt� ole hyv� merkki, mutta onneksi huonetta t�ytti melkoinen rockin r�ime. Eih�n ero nelj�n vuoden takaiseen
X-albumiin mik��n mahdoton ole, mutta jotain t�ss� on kyll� tapahtunut. Nakkilan suurimman b�ndin voimapop ja s�r�rock puraisee hivenen syvemp�� ja 11. studioalbumi siint�� jo.
Mainion sinkkub�ndin opein Actor pidet��n kolmen ja puolen minuutin mitassa, eik� kuulijaa p��stet� irti koukusta. Kitarasoundissa ys�ri ja moderni limittyv�t n�pp�r�sti toisiinsa, mutta basson p�rin�� ja rumpujen kohottavaa paukutusta ei haudata kitaravalliin. Vvokaalit j��v�t turhankin sivuun, etenkin kun stemmoihin on n�hty vaivaa ja yritys on kova. Biisiss� ei ole aivan samaa imua kuin b�ndin parhaissa numeroissa, joten Actor lienee enemm�nkin ohjelmanjulistus ja myrskyvaroitus. Syksyll� saattaa jys�ht�� n�et isomminkin.
Mika Roth
Phunky Mr. Olavi: Ostarilla
Matinkyl�l�inen r�pp�ri-tuottaja
Phunky Mr. Olavi antaa tossujen kulkea ostarin suuntaan, joka on � sinkun saatesanoja lainatakseni � Espoon k�ydyist� korpimaista ensimm�inen. Ostarin ei-niin-kiilt�vist� sisuksista voi l�yt�� lukemattomia el�m�ntapamuotoja, huvittavia v��nt�j�, sek� �rsytt�vi� hiippareita. Vaan silti sinne on pakko menn�, koska � sinne on vain pakko menn�. Samalla matkataan menneeseen, mist� l�ytyy tietysti ostareista kultaisin.
R�pit ja biitit miksauksen kera hoitanut Phunky Mr. Olavi on saanut hivenen apua studion puolella sek� biittien kanssa, mutta 90-luvun gangsta funk lienee puhtainta mahdollista artistia. Soljuva svengi yhdistyy pid�ttyv��n cooliuteen, koska Ostarilla ollaan periaatteessa koko ajan v�h�n kuin estradilla. Sanoja lingotaan maisemaan melkoisella sarjatulella, mutta noja on selv�sti taaksep�in suuntautuva halki matkan. Biitit pidet��n selkein� ja vaikka puoliv�liss� kaikenlaista materiaalia on taustalla huomattavasti enemm�n, ei Ostarilla tukkeudu miss��n vaiheessa. Tulevan sooloalbumin ensimm�inen sinkku osuukin olennaiseen.
Mika Roth
S��d�t: Olkaa tyytyv�isii
S��d�t on nelihenkinen, helsinkil�inen rockyhtye, joka koostuu tarkemmin nimi� tiputtelematta pitk�n linjan soittajista. Mink��nlaisesta negatiivisesta rutinoitumisesta on kuitenkin turha puhua t�ss� yhteydess�, sill� b�ndi soittaa asenteikasta ja punkahtavaakin materiaaliaan vimmaisella voimalla. Debyyttisinkku jys�ht�� leukaperiin yll�tt�en, mik� sopii t�ydellisesti my�s tekstiin, jossa vokalisti
Enni puhuu suunsa puhtaaksi seksuaalisesta h�irinn�st�.
Aihe on kova, hetkitt�in karukin, mutta joskus asioista on puhuttava vain niiden oikeilla nimill�, termeill� ja k��nteill�. Olkaa tyytyv�isii tihkuu kiukkua ja turhautuneisuutta, mutta se ei k��nny sysimustaksi, vaan ammentaa lyriikoista voimaa. Hattua kelpaa nostaa my�s itse s�vellykselle, toteutukselle sek� sovitukselle, jotka yhdess� takovat kasaan melkoisen voimanpes�n. Mittaa kertyy l�hemm�s viisi minuuttia, mutta sekuntiakaan en ottaisi pois � ennemminkin lis�isin viel� pari kierrosta. Nyt on S��d�t kohdillaan, eik� annos ole j��m�ss� yhden sinkun kokoiseksi, sill� jatkoa ollaan jo ty�st�m�ss�.
Mika Roth
The Wyman Family: My Girl
Emsal� Music
Kaksi pitk�soittoakin 10-luvulla julkaissut
The Wyman Family on nimitekij�ist� koostuva b�ndi, joka soittaa rehellist� rock'n'rollia 60-luvun suurten tapaan. Eli nimen Wyman viitannee t�ss� tapauksessa itseens�
Bill Wymaniin, joka oli oleellinen osa
The Rolling Stonesin ainoaa oikeaa kokoonpanoa. My Girl -sinkku pohjustaakin tiet� syksyksi luvatulle
Out in the Open -pitk�soitolle.
Bluesrock toimii siis selk�rankana ja ns. southern rockin mausteet tuovat ainakin t�lle sinkulle oman kipakan sivumakunsa. Tulisuutta on kuitenkin ymm�rretty annostella harkitusti, jolloin kaikki osaset kyll� erottuvat ��nimaisemassa, mutta yksik��n lohko ei tuupi toisia sivuun. Nelj�n ja puolen minuutin rajan juuri ylitt�v� numero pysyy tiukassa muodossa halki matkan, ja taustalaulut antavat elint�rke�� tukea parissa kohdin. Kertos�keist��n nousu noudattaa tuttua kaavaa, samoin kuin v�liosan kopsahteleva laukka, mutta mit� sit� rutisemaan palasten toimiessa ja koneen hyrr�tess�. Kruunuksi oikeasti toimiva kitarasoolo ja se on siin�.
Mika Roth
Torbj�rn: Jag dr�mde att ni kom tillbaks (feat. Richard Carlsohn)
Torbj�rn on ruotsalainen laulaja/lauluntekij�, joka julkaisi debyyttialbuminsa kypsemm�ll� i�ll� vuonna 2021. Nyt on koittanut ensimm�isen ruotsinkielisen sinkun aika ja vokalistiksi raidalle on valittu oma veli,
Richard Carlsohn. Eik� t�ss� ole kyse mist��n veljeilyst� silkan hauskanpidon ja l�mmittelyn nimiss�, sill� Richardilla on takanaan 40 vuoden mittainen kansainv�linen ura n�ytt�m�ill�, joten veli kyll� tiet�� mit� tekee.
Itse laulu on hyvin vieh�tt�v� folkpop-kappale, jonka saatesanoissa ei turhaan mainita
Simon & Garfunkel -duoa. Vaan kuka on h�n, jonka paluusta unelmoidaan tekstiss�? Suoria vastauksia ei tietenk��n ole tarjolla juuri lainkaan, mutta kaipuu ja kaiho ovat synnytt�neet kauniin kappaleen. Reilut nelj� minuuttia kuluvatkin Richardin laulua ja hienovaraista soittoa kuunnellessa kuin huomaamatta. Soittimet j�tt�v�t vokaaleille tilaa, mutta erottuvat silti selv�sti taustasta, jolloin pienet vivahteet ja nyanssit korostuvat. Pienell� ja vieh�tt�v�ll� tavalla kaunista musiikkia, jonka ��ress� tuntee olonsa l�mpim�ksi.
Mika Roth
Tuleva: Liian kuuma kes�
MAJA Tuotanto
Tuleva tarjoaa nimell��n niin rikkaan kikkailumahdollisuuden, ett� taidan pysy� t�ll� er�� vain aiheessa. Tulevaa en voi tosin ennustaa. Suomenkielist� vaihtoehto-pop-rockia soittava orkesteri osaa leikki� tosin itsekin sanoilla, ajatuksilla, vivahteilla ja vaikutteilla. T�m� on n�et persoonallisen omanlaistaan musiikkia, jossa aikalinjat ja tyylisuunnat ovat ristiaallokossa, eik� lopputulemasta voi olla varma useammankaan kuuntelukerran j�lkeen.
Rock voidaan asettaa m��rittely-yrityksess� peruskiveksi, jonka tukirakenteiksi tarjoan rockin uuden aallon ennakkoluulotonta soundia. Kasarin synarock kaikuu periaatteessa biisin reunoilla, tosin nekin ovat sellaisia suomalaisia versioita tutuista asioista, joissa melankolia saa kiilt�vimm�nkin pinnan kupruilemaan hivenen. Ei paljoa, mutta juuri sen riitt�v�n verran, ett� puhe on selv�sti suomalaisesta rockista. Suomirockista? Hmm, ehkei kuitenkaan, onpas t�m� nyt vaikeaa. Tosiasioita: toimiva kitarariffi, riitt�v�sti koskettimia koristeluksi ja puoliarrogantin ��nen omaava vokalisti, joka �rsytt�� piinallisen sopivasti.
Mika Roth
Lukukertoja: 4210