John Carpenter: Lost Themes III - Alive After Death

Sacred Bones

Ja t�ss� jotain hyyt�v�n hirmuista kaikille niille, joiden mielest� ansioituneiden senioreiden kuuluisi vain el�k�ity� ja ryhty� vaikkapa pelaamaan golfia jossain Floridassa.

Tehty��n pitk�n uran elokuvien saralla John Carpenter nosti filmikameran naulaan ja ryhtyi toteuttamaan omaa unelmaansa. Toki herra oli jo vuosikymmeni� s�velt�nyt instrumentaalimusiikkia elokuviinsa, mutta vasta vuoden 2015 Lost Themes -albumi k�ynnisti miehen uuden uran toden teolla. Vuotta my�hemmin Lost Themes II nosti j�nnitett�, instrumentaaliraitojen vy�ryess� kuulijan ylle, kuin parhaissa (kauhu)leffoissa konsanaan. V�lill� Carpenter palasi vanhan tutun sarjan pariin, kun Halloween � Original Motion Picture Soundtrack julkaistiin, mutta nyt vanha mestari jatkaa uusien �hukattujen� s�velten parissa.

Mies on siis j�tt�nyt elokuvat taakseen, mutta niin vain uudenkin albumin kappaleet ovat ��niraitoja Carpenterin p��ss� n�kyville elokuville. Teemasto on tuttua: vampyyrit, zombiet, y�ss� v�ijyv�t tappajat sek� muut yliluonnolliset voimat, jotka uhkaavat arjen ja todellisuuden heikkoja muureja.

Parhaiden leffatunnareiden ydin l�ytyy juuri oikeanlaisesta tunnelmanluomisesta, ja tunnelmia taannoin 73-vuotta t�ytt�nyt Carpenter osaa edelleen luoda. Tiukkarytminen Vampire�s Touch levitt�� siipens� kuin Transilvanian vaarallisin kreivi ja The Dead Walk tekee kunniaa voittamattomille el�vien kuolleiden massoille, joita ei voi pys�ytt�� mill��n tavoin. Sanoja ei tarvita, kun syntetisaattorit ja satunnaiset s�hk�kitarat kutovat elektroniset verkot kuulijoiden ymp�rille.

Mit� j�in kaipaamaan on se nerokas yksinkertaisuus, joka nosti esimerkiksi alkuper�isen Halloweenin legendaarisen tunnarin klassikoksi. Toisaalta Carpenter ei my�sk��n tee yst�vyytt� en�� suoraan raskaamman rockin kanssa, kuten vaikkapa In the Mouth of Madness -elokuvassa, tai osin Ghosts of Marsissa.

Uusi tyyli onkin er��nlaista Carpenter-ambienttia, jossa vallitsevat h�nen itsens� luomat ja m��rittelem�t s��nn�t. On t�ysin kuulijasta kiinni, kuinka rajaavina nuo rajat kokee, mutta valojen h�m�rtyess� kannattaa silti vilkuilla olkansa yli, ainakin jos on sattunut juuri kuuntelemaan Dead Eyesin kaltaisia s�ikyttelij�it�.