Kirkkokahvit: Y�aika

Concorde Music Company

On aika nauttia hieman toisenlaiset pyh�kahvit, sill� y�aikaan kaikki on tietysti aina toisenlaista. H�meenlinnalaisen progerockryhm�n toinen pitk�soitto ilmestyi itse asiassa jo viime vuoden puolella, mutta koronan muuttamassa maailmassa postitusajatkin n�ytt�v�t venyneen melkoisesti. Desibeli.netin postilaatikkoon viimein p��tynyt levy ajautui kuitenkin kuunteluun pienest� pyh�viiveest��n huolimatta, ja onneksi n�in tapahtui.

Y�aika on kahdeksan biisin kummallinen joukko, jonka sijoittaminen pelk�st��n progen ja rockin genreruudukkoihin on rajoittavaa. Toisaalta rakenne ja soundit viittaavat rockin h�myiseen 70-lukuun, mutta sitke�sti pintaan pulpahtavat syntetisaattorit viittaavat saman vuosikymmenen toiseen laitaan, jonnekin krautrockin kalsean kolkkojen autobahnien tikkaamaan Ruhrin maahan. Etenkin aivan ��rirajoille kaiutettu sinkkubiisi Kadonneet ja vinhasti h�nt��ns� jahtaava Velodromi voisivat olla ainakin osin D�sseldorfin moneen taipuneiden poikien aikaansaannoksia.

H�myn folkin vehreimpiin viitoihin hapuilevat puolestaan albumin keskisel�nteen muodostavat Ruusu ja risti ja Assassiinin puutarhassa, joiden puolisisaruksiin my�s Te taotte taivaankantta kuuluu � ainakin puolittain. Folkimmalla progevaihteella usvaisuus tosin kasvaa hetkitt�in niin sankaksi, ett� jopa korkein ja jylhin kirkontorni katoaa n�kyvist�. Toinen kysymys sitten onkin, kenen etu moinen on, sill� sisarusparven rehvakkaammin rokkaavat Y�aika ja Kahleissa kantaa kansoja olisivat mielest�ni ansainneet enemm�n tukea.

Y�aika jakaantuu siis useampaan sektioon, joita yhdist�� l�hinn� b�ndin soundi ja tummas�vyiset tarinat. Kirjavuus on kuitenkin johtanut liialliseen hajanaisuuteen, jonka johdosta albumi ei kokonaisuutena yll� l�hesk��n huippuhetkiens� tasolle. Mielenkiintoinen kurkistus siit� huolimatta y�aikaan, enk� tykk�isi pahaa toisistakaan kahveista.