Kelja: Kyll� maailma hieroo ja kirput kuppaa

Omakustanne

Laulaja/lauluntekij� Kelja on askarruttava tapaus. Joka toinen vuosi albumin julkaiseva artisti on onnistunut v�lttelem��n kaikkia yleisempi� reittej�, kun folkahtavaa poprockia on ty�stetty periaatteessa ihan yksinkertaisin tempuin.

Uuden albumin ensimm�inen sinkku Kiertoradalla singahti yll�tt�v�nkin korkealle radalle, kun b�ndi artistin ymp�rill� pisti tuulemaan. Uudella levyll� on my�s kymmenen muuta raitaa, mutta t�ll� er�� s�hk�t onkin pistetty suurimmaksi osaksi pois p��lt�. Eik� siin� mit��n, sill� p��osin akustisesti toteutetut ��nimaisemoinnit pystyv�t kyll� v�litt�m��n v�hint��nkin riitt�v�sti aatoksia. S�hk�isempi ja b�ndisoittoa korosta sinkkuraita on viisaasti karkotettu ankkuripaikalle, sill� tyylilt��n siivu ei sovi oikein muuallekaan.

Uuden ajan kummalisin airut lienee vanhoja sanontoja yksiin kehyksiin t�rkkiv� Ei hinta hevosta korota, joka kiskaistaan maisemaan minimalistisilla soundeilla ja pitk�lti a cappella -tyylill�. Vain hivenen enemm�n soundillista lihaa rytmisten luidensa p��lle on saanut K�ytetty rakkaus, eik� Sattumalta tosissaan �idy juuri suuremmaksi numeroksi. Keljan k��nn�s onkin pehmeydest��n huolimatta jyrkk�, enk� oikein ole p��ssyt sinuiksi levyn kanssa.

Tekisi mieli todeta, ett� t�ll� er�� v�hemm�n on v�hemm�n, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Jotain n�iss� kaikissa raidoissa on, vaikka muodot eiv�t tunnu toisinaan kohtaavan lainkaan tekstej�. Onko tuo kontrasti koko juonen ydin, vai enk� vain ymm�rr� kaavasta nyt jotain osaa? Vai onko kaikki esill�, mutta en ainoastaan n�e mets�� puilta?

Keljan uusi albumi on samaan aikaan veike�n viihdytt�v� ja turhauttavan omanlaisensa kummajainen, jonka j�rjest�m�lle kiertoajelulle en tunnu saavan omaa lippuani. No, Brad laittoi viestin ansaitsee paikkansa ja Tosiel�m�kin svengaa sen verran, ett� voin vain nostaa jalat p�yd�lle ja nauttia siit� mit� rajatun sis��nk�yntioikeuden suomalla lipullani saan.