Firebox

Synkkää tuomiota jaetaan taas raskaalla kädellä, ja tällä kertaa vasaran varteen on tarttunut chileläinen Mar De Grises. Ryhmän junttaama doom on runsasmelodista, raskasmetallista, paikoin progressiivistakin ja jollain tavoin hyvin latinalaista. Mukaan on sumeilematta napattu vaikutteita niin klassisesta kuin huomattavasti nuoremmastakin musiikista, ja elektronisempaakaan ilmaisua ei esikuvia etsiessä ole kavahdettu. Neljällä raidalla seitsemästä kielenä toimii englanti, muissa biiseissä vokalisti Marcelo Rodríguez luottaa äidinkieleensä espanjaan.

Alkajaisiksi tarjoillaan lähes kaksitoista minuuttinen möhkäle El Otro, joka esittelee kiireettömästi edeten lähes koko Mar De Grises-viisikon käyttämän musiikillisen paletin. Raskas kulku on alussa todella murskaavan mahtipontista runsaiden kitaroiden ottaessa tukea möreästä, taustalle sulautuvasta vokalisoinnista sekä tukahduttavasta kosketinmatosta. Kaikki tarvittava on siis periaatteessa läsnä, mutta nopeasti eteneminen muuttuu mihinkään johtamattomaksi suossa tarpomiseksi. Muutaman minuutin raskauden jälkeen tehot tiputetaan osiin ja esiin otetaan akustiset soittimet, mutta taas jäädään junnaamaan paikoilleen. Toki doomin yksi tärkeimpiä ideoita on nimenomaan hidas kehitys ja mantramainen toisto, mutta tällöin pitää olla tarpeeksi potkua mukana ja edes jotain kehitystä pitäisi tapahtua. Nyt kengännumero on aivan liian pieni ja askellus miltei huomaamatonta, kunnon potkuista puhumattakaan.

Heikohkon alun jälkeen alkaa juoni hiljalleen löytyä kun toisena soiva, miltei puolet lyhyempi To See Saturn Fall heitetään tuleen. Tempo nousee välillä jo melkoiseksi (doomin mittakaavassa) ja hyviä ideoita löytyy sieltä täältä, tuntuu kuin ryhmä uudelleenkeksisi itsensä. Tämä sama piinaava epätasaisuus jatkuu halki koko pitkäsoiton, eikä erityisesti tässä musiikintyylissä tarvittavaa eheyttä ja teosmaisuutta pääse syntymään. Siinä missä samalle firmalle levyttävä kotimainen Tyranny onnistui äskettäin sitten julkaistulla debyytillään nostattamaan mieleen vahvoja kuvia ja tunnelmia jää MDG:n kerronta ohuen katkeilevaksi.

Mar De Grises olisi saanut tästä materiaalista reilusti tiivistämällä kasaan tappavan tehokkaan EP:n, mutta pitkäsoittoon eväät eivät vielä riittäneet. No, kyseessä on debyytti ja bändissä on selvästi potentiaalia paljon enempäänkin. Toivotaan että tuo potentiaali pääsee toteutumaan täydessä voimassa jo seuraavalla levyllä.