Luut: Luut

Omakustanne

T�m� levy p��si jotenkin yll�tt�m��n. Alkujaan vinyylin piti p��ty� aivan toiselle toimittajalle arvioitavaksi, mutta niin vain huomasin lopulta arvioivani sit� itse. Enk� tied� en��, tuliko albumin mukana alkujaan jotain yksityiskohtaisempaa saatepaperinippua, vai ovatko mahdolliset lappuset kadonneet maailmalle. Vaan tiedon v�h�isyys niin paperilta kuin verkon sy�vereist� ei ole negatiivinen asia, koska kaiken maailman valokuvanippujen sijaan tuli keskitytty� itse aiheeseen: musiikkiin.

Taustoista kerrottakoon kuitenkin sen verran, ett� Luut on kymmenisen vuotta toiminnassa ollut kotimainen yhtye, joka ei ensimm�isin� vuosinaan pit�nyt turhaa hoppua toiminnassaan. Alkuun trio soitti vain kahtena viikonloppuna vuodessa: kev��ll� ja syksyll�. Viikonlopun pituisista sessioista ryhtyi kertym��n materiaalia ja pandemian my�t� t�m�(kin) projekti sai uutta tuulta, kun aikaa oli ja et�yhteydet pelittiv�t. N�in kasassa on ensimm�inen levy ja ketju saattaa hyvinkin saada jatkoa nyt kun ketsuppipullosta on korkki kadonnut.

Kolmikon omien sanojen mukaan musiikkia on jotain �h�my rockin� kaltaista, mutta termi on mielest�ni silkkaa oman materiaalin aliarvioimista. Allekirjoittaneen mielest� t�t� unenomaista, eteerist� ja silti eritt�in l�sn� olevaa kitaramusiikkia tulisi kuvata rikkaammin termein, �isemmin sanoin ja vivahteikkaammin lausein. Akustisuus on merkitt�v� osa kaavaa, s�hk�isen l�hinn� syvent�ess� ja rikastaessa soundikentt��. V�hemm�n on kroonisesti enemm�n ja pitk�t osat albumista kuluvatkin hyvin tunnelmallisissa tunnelmissa.

Osa raidoista on suorastaan luonnosmaisia, rosoisen s�hk�kitaran vaellellessa neilyoungmaisesti edess� ja rytmiryhm�n pit�ess� paketin simppelin�. T�rke�� on toki minne menn��n, mutta my�s jokainen pieni murunen matkan varrella on osa kokonaisuutta. Markus, Jaakko ja Murkku ovatkin luoneet yhdess� joukon taianomaisia hetki�, kun Sade ly� hitaasti massaansa ker�ten ja t�ysin instrumentaalinen Valokuva rakentaa itse��n rivi rivilt� ja nuotti nuotilta.

Albumin sulkeva Pois t��lt� py�rii hienosti akselillaan yli kuuden minuutin ajan, vet�en kuulijaa hypnoottisesti entist�kin syvemm�lle hell��n liikkeeseens�. Vokaaleja kuullaan toki halki kiekon, mutta sanat ovat useimmiten vain yksi taustalla vaikuttava tekij�. Huuda taitaa sis�lt�� eniten teksti�, eik� sek��n varsinaisesti lohdullinen tai yksiselitteinen tarina ole. Silti niin kappale kuin koko albumikin tuntuu surumielisen toiveikkaalta, omat sadepilvens� hyv�ksyneelt� 39 minuuttiselta matkalta musiikin rauhallisemmille rannoille.

Luut on ansiokas levy, jonka luomalle perustalle on helppo rakentaa lis�� osasia. Tarina ei kerro kuinka suuresta biisijoukosta esikoisen kahdeksikko valikoitui, mutta tuskinpa n�m� ovat ainoat vuosikymmeness� syntyneet kaunokaiset. Ei ehk� aivan jokaiseen tilanteeseen sopivaa tunnelmointia, mutta tummanpuhuvista raidoista on yll�tt�v�nkin moneksi.