Julkaistu: 17.01.2025
Arvostelija: Mika Roth
Flame Jazz
Muutos on pysäyttämätön voima. Harmonikkataiteilija Harri Kuusijärvi on luonut vuosikymmenten mittaisen uran rakkaan ja arvokkaan soittimensa kanssa, mutta se – kuten kaikki soittimet – asettaa armotta rajoja soittoon sekä uuden luomiseen. Kuusijärvi päätti muuttaa pelikenttää ja sääntöjä laventamalla soitintaan elektronisesti. Näin sai alkunsa kokeiluun pohjautuva työ, joka on nyt suonut kuultavaksi Aallot-instrumentaalialbumin.
Voin tunnustaa olleeni lievästi epäluuloinen, sillä tuoreessa muistissa on vielä viimekesäinen Lauri Supposen kanssa julkaistu yhteistyöalbumi Solsirépifpan, jonka jyrkkä kokeellisuus jätti allekirjoittaneen parillekin asemalle ihmettelemään. Tuo prekaarisen musiikin manifesti ei kuitenkaan kaiu ainakaan liiaksi uudella levyllä, jolla Kuusijärvi on nostanut harmonikan valokeilaan, paraatipaikalle ja kaiken keskukseksi. Ykkössoittimen tukena operoi akustinen rytmisektio Jori Huhtala bassossa ja Mika Kallio rummuissa, otteen ollessa halki levyn joustavan jazzahtavan.
Sanaton kerronta ei aseta Kuusijärvelle rajoja ja monella tapaa uusi albumi on kuin luonnollista jatkoa Harri Kuusijärvi Koutus -projektin reilun neljän vuoden takaiselle Miragelle, sekä sitä seuranneelle, toisella combolla syntyneelle Sospirando 2 ”Folio” EP:lle. Noilla julkaisuilla Kuusijärvi teki yhteistyötä ja tinki ehkä harmonikkansa näkyvyydestä, mutta samalla projektien vapaus tehdä, ajatella ja luoda kuuluu mielestäni myös uudella levyllä. Aallot on kehityksen tähänastinen tulos, joka ei korkealla todennäköisyydellä tule jäämään ketjun viimeiseksi lenkiksi, sillä kehityksellä on tapana vältellä takapakkia.
Aallot on mielestäni luonnonmukaisempi ja orgaanisempi, kuin em. teokset, mikä on tavallaan ironista. Elektronisuus on kuitenkin asettunut niin luontaisesti kohdilleen, että huomaan usein unohtaneeni laajennetun harmonikan modernin muodon, kun keskityn itse asiaan. Korvat ovat tuomareista armottomin ja allekirjoittaneen korvapari pitää erittäin paljon kuulemastaan. Mustavalkoinen tanssii kiihkein askelin etualalla, mutta osaa myös luoda lavasteikseen majesteetillisen taustan, jossa eri nopeuksin toimivat tekijät luovat toisiaan sivuuttaessaan uutta. Groove on jykevää, muodot samaan aikaan karsittuja ja rikkaita. Hattua pitää nostaa sovitusten hionnalle, sekä niiden kyvylle pysyä riittävän sivussa, mikä jättää itse ainekset keskiöön.
Ensimmäiseksi sinkuksi valittu Jokkmokk sijoittuu nimensä perusteella Ruotsin Lappiin, mutta suorastaan veikeästi helkkyvä sävellys ei anna raja-aitojen rikkoa tunturimaista mielikuvaa. Niin ikään sinkkuna jo viime vuoden lopulla ilmestynyt Kalix jatkaa pohjoista teemaa, muuttaen silti luonnettaan hienoisesti. Göteborg löytyy kartalta paljon etelämpää, mutta välimatkat kutistuvat, vaikka Göteborgilla merellistä helkyntää voikin aistia.
Aallot on pitkä ja runsaasti ajattelun aihetta antava albumi, jonka seitsemällä raidalla on paljon yhteistä ja silti riittävästi myös monimuotoisuutta. Trio-muoto saattaa yhä rajoittaa joillain tavoin, mutta toisaalta 50-päisen orkesterin tuoma mahdollinen lisäetu olisi parhaimmillaankin tulkinnanvarainen. Levyn sulkeva Aallot on monella tapaa kuin albumi pienoiskoossa. Ensikuulemalla raita voi tuntua minimalistiselta, jopa yksinkertaiselta, vaan kuulaiden pintojen alta paistaa jo nopeasti aina vain enemmän yksityiskohtia sekä elämää.
Emma- ja Teosto-palkintoehdokkuuksilla noteerattu harmonikkataiteilija luo ennakkoluulottomasti uutta, laajentaen soitintaan tarvittaessa elektronisesti ja tehden yhteistyötä eri tahojen kanssa.
Linkit:
harrikuusijarvi.com
instagram.com/harri6jarvi
facebook.com/harri.kuusijarvi
(Päivitetty 17.1.2025)