Julkaistu: 28.11.2001
Arvostelija: Jari Jokirinne

V2
Odotin Eskobarin kakkosalbumilta huomattavasti enemm�n. Debyytill� T’il We’re Dead esitt�ytyi hiljaisiin ja pienieleisiin lauluihin tukeutunut kolmikko, joka ei ehk� tehnyt itsens� n�k�ist� musiikkia, mutta teki sen tyylill� ja varmuudella.
There’s Only Now on montaa astetta synteettisempi, tuotetumpi ja harkitumpi kokonaisuus. Sen hiominen on viety niin ��rimmilleen, on vaikea edes kuvitella ett� levyll� soittaisi kolmimiehinen rock-yhtye, eik� kaksikymmenp�inen studio-armada. Eskobarin pojat ovat selke�sti yritt�neet luoda jonkinlaista Ikea-versiota Phil Spectorin ��nivallista 2000-luvun studiotekniikalla ja ruotsipoikain virheett�m�ll� tietotaidolla h�yl�ttyn�. Lopputulos kuullostaa l�hes yht� sekavalta ja j�hme�lt� kuin �skeinen vertaus.
Henkih�n moisessa puristuksessa menee, ei mahda mit��n. Biiseiss� on toki yh� n�pp�ryyteen viittaavia koukkuja ja s�velkulkuja, mutta moisista armopaloista on vaikea nauttia, kun kaikkivoipa super-soundi j�tt�� kuulijalle armoa noin mikrosekunnin verran. Esim. sinkku-hitti Into Space on sorvattu tarpeeksi yksinkertaiseksi ja nopeasti omaksuttavaksi H&M & MTV-kansan lompakoita silm�ll� pit�en.
Ihan pieni� mainitsemisen arvoisia hetki� levylt� l�ytyy. Itse asiassa levyn loppuun ”piilotetuista” kolmesta viimeisest� biisist� l�ytyy jo ideaa. Akustinen Skyscraper tuntuu ihanalta heng�hdystauolta ja Heather Novan kanssa duetoitu Something New pirist�� jo eri laulajan johdosta. Levy loppuu hienoon Snowman-kappaleeseen, joka muistuttaa monilta osin debyytin haikeaa ja maanl�heisemp�� linjaa. Ei muutama osuma viel� asiaa tosin auta; Eskobar on ajanut mets��n ja tarvitsee todellista juurihoitoa tajutakseen omaa parastaan. Voisinkin t�ten k�ytt�� tilaisuutta hyv�kseni ja kutsua pojat ��nitt�m��n seuraavaa levy� autotalliini - tulisipa mukaan ainakin aimo annos kaamosangstia ja karua meininki�.




Kommenttien keskiarvo:




Eik� kriitikosta tule uskottavaa, jos se dumaa kaikki ns. v�h�nkin Mtv yst�v�lliset b�ndit...
*****