Julkaistu: 06.05.2004
Arvostelija: Miika Jalonen
V2
Eskobar on jopa ruotsalaisella asteikolla sliipattu yhtye, jossa on ylti�melankolisesta ilmiasustaan huolimatta ollut aina jotakin eleet�nt� ja et�ist�. Vaikka Eskobarin musiikki on useimmiten eritt�in tarttuvaa ja helposti sulavaa, on siit� yll�tt�v�n vaikea saada otetta. Teflonmaisten ominaisuuksien seurauksena b�ndiin on miltei mahdotonta samastua tunnetasolla. Eskobar onkin hieman v�h�tellen leimattu t�ydelliseksi MTV-sukupolven yhtyeeksi, joka n�ytt�� ja kuulostaa hyv�lt� mutta jossa on sis�lt�� suunnilleen yht� paljon kuin k�ytetyss� muotovaahtopurkissa. Ivailun vastapainoksi Eskobarilla on kuitenkin tarjottavanaan jotakin sellaista mist� useimmat H & M:n mainosmaailmasta imagonsa nyysineet videob�ndit voivat vain haaveilla: oikeasti hyvi� kappaleita.
Eskobarin parhaat kappaleet on kirjoitettu niin hyvin, ett� ne nousevat suvereeniin lentoon yhtyeen muodikkaasta v�linpit�m�tt�myydest� huolimatta ja esim. There's Only Now'n (2002) �ss�biisi Tell Me I'm Wrong on suunnilleen parempi kuin yksik��n Kentin kappale - mink� jouduin aikanaan pitkin hampain toteamaan. Uudellakin levyll� on pari sellaista stadionpopin muotovaliota ettei paremmasta v�li�: Big Sleeper on goottityyliin jauhavien kitaroiden ohjastama, pakottomasti rullaava pop-helmi ja singlen�kin julkaistu Love Strikes niputtaa yhteen kaikki Eskobarin vahvuudet lis�ten joukkoon viel� jonkin verran b�ndille harvinaista ponnekkuutta. On Eskobarissa edelleen ne �rsytt�v�tkin puolensa, mutta Daniel Bellqvistin monipuolistunut laulu ja muutamat akustisen ilmavat kappaleet tekev�t A Thousand Last Chancesista yhtyeen selke�sti parhaan levyn. Bellqvist laulaa tosin edelleen esim. rakkauden iskemisest� aivan kuin rakkaus olisi puudutusainetta.
Kommenttien keskiarvo:
N�in se on, ett� biisit on loistavia, mutta soundit on niiiin paljon Mtv kamaa, ett� heikompaa hirvitt��. Tosin v�h�n ollan tultu takaisin p�in ekan levyn maanl�heisemp��n soundiin... Hienoja biisej� Big sleeper, Cold night ym.