Keuhkot: Tyhjiö on varattu alueeksi

If Society

Neljä vuotta sitten Keuhkot, eli tee-se-itse –kuvataiteilija ja muusikko Kake Puhuu, napsautti musiikillisen rintamansa virallisten julkaisujen hiljaisuuden poikki. Jatketaan universumia hämmensi avantgardellaan ja poikkitaiteellisuudellaan, eikä päästänyt kuulijaa ns. helpolla.

Sama meno jatkuu myös nyt, kuinkas muutenkaan. Kuulija pistetään välittömästi tiukkaan Cooper-Kaken testiin, kun Siunaus vain jatkuu ja jatkuu. Ei nyt ihan kahtatoista minuuttia, mutta kyllä se ensimmäisellä kierroksella hiukan sellaiselta tuntui. Samaan aikaan ärsyttävä ja askarruttava siunaus julistetaan vain hivenen permantoa ylempänä sijaitsevasta puhujakopista. Taustalla bändi soittelee kuvioitaan, kuin huoltoaseman terassille buukattu vastentahtoisten sukulaisnulikoiden joukko konsanaan. Soitetaan nyt jotain, ihan mitä vaan, kun kerran soitetaan. Kaikki on tietysti teatteria, luotujen mielikuvien ja vaikutelmien verkkoja. Vaan kuten parhain teatteri, myös tämä kokemus vie mukanaan.

Keuhkot leikkii avantgarden sirpaleilla. Mikä olen antaa äänten hippusten sataa sanojen takana, ankkuri Vielä olen summaa ajatuksia pianomelodian luodessa nostalgisia siltoja sivummalla. Minä ja kyy veivaa suorastaan tarttuvalla vimmalla, perinteisemmin ymmärretyn outorockin tullessa hetkeksi kylään. Näitä palasia olisin kaivannut useampiakin, mutta otetaan avosylin vastaan nyt sekin mikä saadaan.

Keuhkot haluaa tyrkkiä kaikkia epämukavuusalueilleen. Noisen kanssa pelehtivä Avantoon raastaa efektoiduilla äänillään, Ihmiskuoriainen syöksyy noisen, free jazzin ja industrialin tunneliin Eraserheadin hengessä. Meiltä ei kysytä, meidät temmataan mukaan ja alati taustalla Kake Puhuu messuaa. Herra on todellinen one-liner linko, joka ei ole kuitenkaan yhden tempun poni. Toisinaan lauseiden ketjut ovat vaikeammin ymmärrettäviä, nähtäviä ja hahmoteltavia, toisinaan viittauksia saattaa syntyä kauemmas. Tai sitten ei, voihan mieleni yrittää vain luoda järjestystä sinne, missä sitä ei alkujaankaan ollut.

Kaaos on kuitenkin voimaa, joten suosittelen tutustumaan ainakin Ihmiskuoriainen / Luonto rauhaan -kappalekaksikkoon, joka muodostaa yli vartin harjanteen albumin jälkimmäisellä puoliskolla. Ihminen ja elämä, elämä ja ihminen, sekä tietysti myös kuolema, jokaisen tarinan väistämätön päätös. Alku ja loppu, harha ja tosi, satu ja tietoisku. Kaikessa on tietysti paljon, paljon enemmän kuin vain kaksi puolta, mutta Keuhkot ei välitä moisesta.

Tyhjiö on varattu alueeksi -albumi on ymmärtääkseni ainakin osin kannanotto luonnon puolesta. Hyönteiset ja ihmiset rinnastuvat, paikat vaihtuvat ja nimetkin toisinaan, mutta luonnonlait pysyvät. Kuka tarkkailee ketä, miksi ja miten? Kysymyksiä esitetään, jokainen etsikööt omia vastauksiaan. Nämä äänet ja kappaleiksi jaetut osat voivat toimia apuna, jos niin valitset.