Atomic Annie: Guilt Trip

Omakustanne

Turkulainen Atomic Annie yhdistää fuzzia, eteläistä groovea ja metallin energiaa, eli perusasioiden äärellä värkkäillään atomipajallakin. Toisen pitkäsoiton sinkkuputki napsautti keväällä poikki kahden vuoden mittaiseksi venähtäneen julkaisutauon ja sittemmin sinkkuja on saatu kolme lisääkin. Ne kaikki kuullaan myös toisella albumilla, jolla yhtye käy läpi elon tikkuisuutta ja vastoinkäymisten sarjatulta. Haastavaa siis on, vaan muistetaan toki naamaa välillä nostaa mudastakin.

Guilt Trip saattaa olla otsikkona vähintäänkin yhdellä tasolla sarkastinen, mutta mustaan lohduttomuuteen tai loputtomaan nillittämiseen yhtye ei sorru. Elon oravanpyörässä saattaa tulla toisinaan turpaan, vaan siitäkin voi ammentaa voimia ja kääntää energiat rakentaviksi. Noin suunnittelupöydällä nyt ainakin, vaan kuinka kaava on saatu pelittämään oikeasti?

Lähdetään purkamaan vyyhtiä sinkuista, joista ensimmäisellä on messevä nimi. Ihan jokaisen pokka ei kestäisi I Am God -otsikkoa. Ironia ja sarkasmi puhkeavat varsinaissuomalaiseen kukkaansa, sillä menevä biisi ei ole mikään egotrippi, vaan kipinöivä tuokio kahden ihmisen välillä. Bändi pelaa tulella, siinä missä Degenerated-sinkullakin, jolla tummat sävyt taitavat napsahtaa tappiinsa. Tuokin isolla kaiulla ja melodisemmilla vokaaleilla matkaan saateltu veto osuu jonnekin post-grungen hetteikköihin, pysyen silti vajaan kolmeminuuttisensa sitkeästi pinnalla.

Aurinkoa risukasaan päästää ankkuriraita Golden Years, jolla ravistellaan näkemään – siis oikeasti näkemään ja ymmärtämään – mitä ympärillä on. Menevämpi New Day Rising heivaa myös vaa’an kieltä toisella puolen, antaen toiveita paremmasta tulevasta, mikä tuo albumille tarvittavaa laveutta. Sinkuista verkkaisempi ja vaanivampi 20 on myös tuokio, jonka arvo ainoastaan kasvaa kuuntelukertojen karttuessa. Lyriikoita voi jokainen kääntää ja vääntää kuten haluaa, mutta peilikuvalle puhuttaessa lopputulema voi olla myös terapeuttinen.

Guilt Trip on kovia aiheita käsittelevä levy, jonka musiikki soi rosoisena, säröisenä ja asianmukaisen multaisena. Kitara on sakin pomo, vokaalit saatellaan matkaan tilanteen mukaan jylisten, hiljaisesti ja monin tavoin siltä väliltä, suurimman osan numeroista jäädessä alle neljän minuutin. Näin kasassa on tummempi, sekä tietysti hieman syvempi kitararocklevy.