Treeballin kotoisaa duettopoppia Yatesin hengessä

Helsinkiläinen kitarapop-yhtye Treeball on kuluvan vuosituhannen aikana antanut maailmalle kolme pitkäsoitollista ja muutaman lyhyemmän näytteen kaunista musiikkia. 12. päivä huhtikuuta yhtyeeltä julkaistaan Liars In Love -niminen levy, jossa yhtye sukeltaa duettojen maailmaan amerikkalaisen novellistin Richard Yatesin tarinoiden inspiroimana. Haastattelin yhtyeen laulaja-kitaristi-keulahahmo Nick Triania sähköisessä muodossa.

Kysyin Nickiltä aluksi levyn teemasta. Nick kertoo Yatesin olleen yhtyeen kaikille viidelle jäsenelle ennestään tuttu ja kun nimi pyöri jatkuvasti lähipiirin huulilla päätti hän hankkia luettavakseen ”kadonneeksi amerikkalaiseksi klassikoksikin” mainostetun Revolutionary Road-teoksen. Sekä Nick että yhtyeen toinen solisti Astrid Swan ihastuivat teokseen ja alkoivat etsiä muita Yatesin töitä. Nickin mukaan traagisen elämän eläneen Yatesin teoksia alkaa jälleen olla saatavilla. Nick kertoo:

- Levyn nimi Liars In Love tulee suoraan Yatesin teoksesta. Yates kirjoittaa hyvin omakohtaisesti ja hänen tarinoistaan löytyy usein ei-niin-mairittelevia äitihahmoja sekä surullisen hahmon ritareita, joiden suuret tavoitteet jäävät saavuttamatta. Yatesin hahmot ja ihmissuhteet ovat hyvin todellisia, joten niihin on helppo samastua. Minuun ja Astridiin iski erityisesti hajoamassa olevassa suhteessa pinnistelevien hahmojen kommunikoimattomuus. Se ei liity niinkään meidän omaan suhteeseemme vaan kokemuksiimme. Koska albumista oli alusta lähtien tulossa duetto-levy, otimme Yatesin hahmojen sävyt lyriikoiden lähtökohdaksi.

Duetto-luonne ja Michaelin (McDonald) selkeästi Jannea (Lehtinen) kevyempi rumpukäsi tekee Liars In Lovesta Treeballin rauhallisimman ja jossain kohtaa myös seesteisen albumin. Kysymykseeni, olisiko Liars sopiva albumi sunnuntaipäiviin, Nick vastaa myöntyvästi koska levy on hänen mielestään kotoisa. Vaikka yhtye on joissain aiemmissa kappaleissaan edennyt melko kiivaastikin, ei Nick ole ikinä pitänyt Treeballia minään voimapop-yhtyeenä. Bändin juuret johtavat Nickin mukaan sellaisiin yhtyeisiin kuin The Velvet Underground, The Go-Betweens, Felt, Prefab Sprout, Fleetwood Mac ja Soul Music. Nick korostaa myös lyriikoiden tärkeyttä, Treeballilla sanat tekevät puolet kappaleesta.

Nickin mukaan duetto on jotain, mitä yhtye tuntuu hakeneen jo aiemmilla levyillä. Kun kissa oli tällä kertaa pöydällä jo lähdössä, muodostui levytysprosessista entistä keskittyneempi. Siitä jatkaako Treeball samalla kaavalla Nick ei osaa vielä sanoa. Levyltä jäi joka tapauksessa yli kymmenisen ei-niin-duettomaista sävellystä, jotka tullaan jossain vaiheessa myös julkaisemaan. Myös Astridin hienosti käynnistynyt sooloura tulee vaikuttamaan Treeballin tulevien julkaisujen aikatauluihin ja muotoihin.

Nick teki omat biisinsä (yhtä vaille kaikki levyn raidat on merkitty Nickin nimiin) akustisen kitaran kera. Bändi sai ne kuullakseen kolme kuukautta ennen studioon menoa. Janne teki kaksi biisidemoa, joista yksi (Under My Skin) päätyi levylle. Se toinen samoin kuin Astridin kaksi sävellystä ja Michaelin kappale jätettiin pöytälaatikkoon edellisessä kappaleessa mainituista syistä. Vaikka bändi suunnitteli vaihtelevansa soittimia sessioissa, todellisuudessa koko bändi oli paikalla vain kaksi kokonaista päivää johtuen sairastumisista. Niinpä Nick ja Michael vastasivat pitkälti nauhoittamisesta. Nick halusi levyn kuulostavan irtonaiselta ja spontaanilta, joten suurin osa levylle päätyneistä otoista on niitä ensimmäisiä. Kun bändissä on määrättömästi taitoa ja lahjakkuutta, aiheutti yhden oton periaate hetkittäin pientä turhautumista. Nick ei kuitenkaan halunnut alkaa viilaamaan liikaa.

Treeball on koko uransa ajan ollut piilotettu jalokivi. Vaikka sekä kotimaan että muiden maiden kriitikot antavat yhtyeelle kiittävää palautetta, ei yhtye kotimaan listoilla juhli. Yhtyeen edellisen levyn nimessä National Treasure olikin Nickin mukaan reilusti ironiaa mukana. Ulkomailla yleisön vastaanotto on ollut hieman parempaa, johtuen varmasti myös Nickin aiemmasta urasta. Nick ei osaa sanoa, miksi yhtye nauttii niin harvojen suosiota Suomessa. Eräänä syynä saattaa hänen mielestään olla hänen tuottelias tuottajan uransa. Nickiä korpeaakin, jos ihmiset pitävät Treeballia vain jonain hänen harrasteenaan tuottamisen ohessa – hän on sentään musisoinut julkisesti yksin ja bändin mukana vuodesta 1983 alkaen.

Niin, Nick Triani ei ole pelkästään mies, joka soittaa ja laulaa Treeballissa ja on tuottanut muun muassa Giant Robot, Sister Flota, The Rollstonsia ja Manboyta, bänditoveriensa levyjen ohella. Nick soitti kansainvälisestikin tunnetussa Supermodel-yhtyeessä. Tuon yhtyeen entisestä jäsenistöstä rumpali Lindsay paukuttaa Ben Foldsissa, basisti Chris soittaa kanadalaisen Damo Suzukin kanssa ja kitaristi Wolsey White tuotti miljoonia myyneen albumin Hard-Fi:lle. Nick kokee, että se että Treeball on Suomessa, vaikeuttaa asioita. Tosin tultuaan juuri South By Southwest –tapahtumasta Teksasista hän yllättyi siitä, kuinka moni tietää ja on kiinnostunut Treeballista.

Nick ei ole ainoa ulkomaalaissyntyinen soittaja Treeballissa. Yhtyeen kitaristi Michael McDonald saapui Suomeen Yhdysvalloista yhdeksän vuotta sitten, Nickin kanssa he tapasivat vuonna 2002. Kun yhtyeen alkuperäinen kosketinsoittaja Ville jätti paikkansa, tuli muun muassa Montevideossa soittaneesta Michaelista Treeballin viides jäsen. Muista jäsenistä Jannen ja basisti Aleksi Mänttärin taustalta löytyy yhdistävänä tekijänä Mummypowder, jonka lisäksi Aleksi on soittanut Krispiesissä ja Jonna Tervomaan yhtyeessä. Michaelin taitelijanimi Pleasent Garden kannattaa pitää mielessään, sillä Nick on parhaillaan miksaamassa hänen sooloalbumiaan, jota hän kuvaa sanoilla ”Elliot Smith kohtaa The Byrdsin ja Red House Paintersin”.

Vuosi takaperin ilmestynyt Astrid Swanin soolodebyytti Poverina iski monien muiden tapaan myös minulta jalat alta. Kohtalokas pianovoittoinen pop häikäisi sielukkuudellaan ja Astridin sensuelli ääni pääsi entistä parempaan loistoon kun se nostettiin valokeilaan. Kysymykseeni onko Astridin rooli Treeballissa muuttunut soolomenestyksen jälkeen Nick vastaa:

- Mielestäni Astridin rooli on merkityksellisempi tällä levyllä. Hän kirjoitti omat ”vuorosäkeensä” duettoihin, hänen oma rimansa on noussut myös Treeballin osalta... Ja kun Astridin rima nousee, nousee se kaikilla muillakin samalla. Tällä hetkellä hän taitaa olla Treeballin tunnetuin jäsen (Suomessa), joten ehkä Treeballkin hyötyy Astrid Swanin menestyksestä.

Nick on Treeballin pomo, eikä hän usko että muut ovat asiasta toista mieltä. Vaikka kaikki jäsenet luovat sävellyksiä, kaikki luottavat Nickiin kudottaessa materiaalia yhteen. Kaikilla muilla on muitakin bändejä, joten Treeball tuntuu Nickistä omalta yhtyeeltä. Nickin vastatessa musiikillisesta lopputuloksesta, hoitaa Janne ulkoasua niin kansitaiteessa kuin nettisivuilla.

Liars In Loven julkaisee tuore nimi levy-yhtiö-kentällä. Kinkt Recordsia johtaa ruotsalainen Daniel Kinkt, jota Treeball ei ole edes koskaan tavannut. Suomalaisuutta lafkassa edustaa kaikesta paperityöstä vastaava Ilkka Kujansivu. Nickin mukaan Daniel on musiikinystävä, joka haluaa julkaista musiikkia mistä pitää. Tällä hetkellä hän pitää Treeballin lisäksi muun muassa The Sugarrushista ja Laurilasta.

Nick kertoo juuri miksanneensa Laurilan ep:n, joka on hänen mukaansa erittäin hyvä. Muita kuumia nimiä hänelle ovat Prologue, Michaelin soolo, Mikael H. And the Siberians... Jo hivenen vanhempaa kaartia edustavan The Phoniesin uusi levy on myös hieno. Yleisesti ottaen suomalainen musiikkikenttä voi hyvin. On nuoria bändejä ja pieniä yhtiöitä... Vielä kun valtavirtamediat kuten esimerkiksi radio kiinnostuisi näistä kotimaan jutuista, niin Suomi saattaisi menettää sen iänikuisen hevileimansa...

Treeballia ei ole hetkeen nähty lavoilla, mutta nyt kevään mittaan yhtyettä kuulee myös livenä. Liarsia pyritään julkaisemaan myös ulkomailla ja joitain virityksiä onkin jo päällä. Nick haluaa myös saada ne mainitut kymmenen kappaletta julkistettua vielä tänä vuonna. Hän kertoo olevansa kiinnostunut digitaalisuudesta ja leikittelevänsä ajatuksella nettijulkaisusta. Hän myös suunnittelee mahdollisesti tekevänsä soololevyn. Treeballiltakin tulee Nickin mukaan varmasti vielä muutama julkaisu ennen vuosisadan loppua.

Teksti ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, bändikuva Knipi/www.treeball.com