Janne Mellin: Kuningas
Julkaistu: 22.11.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Edel
Suomen Ben Jelen? Näin Marko kommentoi leikkisästi Janne Melliniä pikaisen kuuntelun jälkeen... Suomenkielisestä radiopopista on kyse jostain yksioikoisemman Anssi Kelan ja Jani Wickholmin välimaastoista. Mukavan positiivisen pohjavireen päällä kuullaan Jannen ihan viihdyttävää tulkintaa, aikuisrokkaavia kitaroita hillittyine säröineen ja vingutteluineen sekä kaiken kaikkiaan melko yllätyksettömiä sointukuvioita käyttävää menevää rokkipoppista.
Levy alkaa isoilla melodioilla hymyilevällä Mistä sen voi tietää? -keinutuksella. Ihmissuhdekeskeiset sanoitukset tulkitaan kypsän hillitysti, sopivissa määrin mollia ja duuria sekoitellen. Biisiin on saatu mukavasti koukkuja ja hienovaraiset taustalaulut ovat sopiva piste tyylikkään popkappaleen i:n päällä. Ei hullumpaa. Nimibiisi Kuningas on selkeä hitti aurinkoisine kertoineen. Aurinkolasit naamalle ja terassille... Ennakkosingle Ei se mennytkään niin rentoilee rauhallisemmin, hieman syvämietteisimmissä aatoksissa. Jopa miedointa Egotrippiä lähentelevä keikkakuvaus Liian pitkään paikallaan nousee levyltä omaksi suosikiksi keinuvan kertosäkeensä ansiosta. Boys Are Back In Town -kumarrus Suurta kapinaa rallattelee miltei nuotiotunnelmaisissa nuoruusmuistojen kullatuissa pilvenreunoissa. Kaukorakkauteen Janne on yhdessä tuottaja Janne Saksan luonut mukavan ”näppäily kohtaa rytmiblues-luupin” -taustan, jota voisi käyttää kyllä monipuolisemminkin. Nyt ihan hyvä idea tukahtuu hohhoijakkaa-suomisoul-slovari –karsinaan, joka saa meikäläisen hyppäämään kappaleen yli tyystiin. Toisaalta on hyvä että tällaista ”radio-iskelmää” ylipäätään nykyaikaistetaan...
#1 rokkaa vaihteeksi menevämmin, Laulu arjesta hyödyntää jälleen luuppeja ja toki myös niitä ilmavasti säröileviä kitaroita. Toisen ennakkoon julkaistun maistiaisen Niinan koukut ohittavat meikäläisen yllättävän helposti, samoin jonkinasteinen turtumus tuntuu peittävän myös stadionkokoon orkestroidun Mä oon sun -raidan. ”Rakkauslaulu kasarihevin hengessä”, kuten maestro itse tiivistää tuotoksensa... Levyn päättävä Thin Lizzy - tribuutti Kulkurin laulu ei meikäläiselle sen paremmin kolahda. Jotenkin Jannen taustalta löytyvä englanninkielisen hardrokkaajan historia ei yllätä yhtään. Aika laimeaa se taitaa se herran esikuvaksikin tunnustama Thin Lizzykin olla tämän päivän korvilla kuunneltuna, vaikka olikin aikoinaan jotakuinkin ”rankkaa” rokitusta. Samalla lailla – huolimatta pääosin tyylikkäistä biiseistä ja hymyilevästä pohjavireestä – tuntuu Kuningaskin jäävän ”ihan kivaa” –osastoon. Jos ei nyt laimeaksikaan voi tyrmätä, on särmättömäksi viilattu radiorallattelu parhaimmillaankin vain mukiinmenevää. Myönnän toki että miltei jokaiseen biisiin voisi törmätä radiokanavilla. Ja toki meikäläinen aina mieluummin Janne Mellineitä kuuntelee kuin jotain pirun popstarseja tai idoli-tuotteita.
Janne Mellin
Suomenkielistä radiopoprockia soittava laulaja-lauluntekijä.
Kotisivut: www.jannemellin.com
(Päivitetty 27.12.2008)
Kommenttien keskiarvo:
Biisi Kuningas on mielestäni parhain biisi Jannen levyllä, koska se on niin omalaatuinen!!
Muutkin biisit ovat hyviä ja omalaatuisia, mutta ei niin vahvasti, kuin tämä!!
Annanpa tästä albumista 3/5!!