Janne Luukkonen & Luotisuora jakaus: Kalliosta kiveksi

Lujgi

Kuusisen Janne arvioi Janne Luukkosen johtaman kolmikon edellisen tuotoksen, Zombin el�m�� -levyn vuodelta 2003. Janne kiitteli arviossaan naivistiseen bluesrokitukseen keskittyv�n yhtyeen hyv�ntuulista ja sympaattisen p�lh�� meininki� ja se b�ndill� tuntuu edelleen olevan se p��asiallinen koukku. Ulkoisesti levy on aivan hirve�, eik� varmasti tarttuisi levykaupasta mukaan. Jotain ulkokuori toki kertoo sis�ll�st� � t�ss� ei todellakaan ole kyse mist��n ylti�taiteellisesta korkealentoisuudesta.

Yhdyn Kuusisen n�kemykseen my�s siin�, ett� Kari Peitsamo pit�� ehdottomasti mainita yhtyeen esikuvia pohtiessa. Eli siis melkein mist� tahansa aiheesta voidaan tehd� iloinen, menev�sti mutta kevyesti rokkaava ralli. Olipa kyseess� sitten billyttelev�, kes�inen Lennun grillijuhlat tai ZZ-Topmaisesti kitaroiva Turhan takia, Luotisuoralla jakauksella on kielt�m�tt� hilpe� meininki p��ll�. Hissuksiin akustisesti keinuva Pikkukaupungissa voisi nousta jopa pieneksi hitiksi, kaartaen jostain sielt� kevyimm�n Aknestikin suunnilta. Samoin haikean melankolinen Kaikki loppuu aikanaan toimii. Suoraviivaista rock�n�rollia (Silloin ja Tien p��ll� taas), funkista jamittelua (Pahat sanat ja Pikkusisko sheikkaa), instrumentaaleita (Mehil�inen) tai vaaniskelevampaa r�ntt�t�ntt�� (Paranormaali nainen ja �idin kurja poika) � s�vyist� riippumatta Luotisuoran jakauksen touhua leimaa melko sympaattisen harmiton henki. Ei t�m� nyt silti mit��n maailman valloittavinta vehtausta ole. Soundit ja kokonaiskuva on melkoisen puolivillainen, ja vaikka on sellaisena aika symppist�, niin olisihan t�st�kin voinut saada houkuttelevamman paketin aikaan. Toki t�m� kuulostaa huomattavasti paremmalta kuin mit� kannesta voisi p��tell�. Pilke silm�kulmassa on aina plussaa...