The Killers: Sam´s Town
Julkaistu: 08.11.2006
Arvostelija: Jari Jokirinne
Island
Antakaa anteeksi kulunut ilmaisu, mutta tippaakaan liioittelematta Killersin debyytti Hot Fuss ”räjäytti pankin”. Räjäytys muodostui ajan kanssa vieläpä niin totaaliseksi, että Somebody Told Me-single löysi paikkansa useammaltakin teinien suosimalta hittikokoelmalta – aivan sieltä Crazy Frogin ja Black Eyes Peasin vierestä. Melkoinen saavutus jenkkibändiltä, jonka suurimmat vaikutteet tulivat jostain 80-lukuisen brittipopin ja postpunkin ristiaallokosta.
Hot Fuss muodostui niin menestyneeksi levyksi, että se ei hieman karrikoidusti jättänyt Killersille kuin kaksi vaihtoehtoa. Helppo – ja levy-yhtiön varmasti hartaasti toivoma – ratkaisu olisi ollut jatkaa debyytin viitoittamalla tiellä ja nostaa Killers todelliseen bändien raskaaseen sarjaan. Toinen, ja nelikon itsensä lopulta valitsema tie, oli yrittää muovata yhtyeen soundia vähemmän kiiltokuvamaiseen suuntaan. Ja kun jenkkilästä on kerran kyse, otettiin referenssiksi maan omatunto Bruce Springsteen ja varsinkin Pomon 70-luvun kultainen tuotanto. Rapeampaa, ja ”vakavasti otettavampaa” imagoa pönkittämään palkattiin myös useissa liemissä kypsynyt tuottaja Flood ja mm. U2:n hovikuvaajana tunnettu Anton Corbjin.
Eikä Killersin veto ole täysin perseelleen mennyt. Sam´s Townin alku lupaa itse asiassa jopa todellista rockin riemujuhlaa, ovathan sekä When You Were Young että Bling (Confessions Of A King) bändin uran verevintä matskua. Tämän jälkeen levyn käyrä valitettavasti laskee dramaattisesti. For Reasons Unknown ja Read My Mind ovat silkkaa täytemateriaalia, joiden läsnäoloa ei voi selittää pelkällä ”uuden soundin etsinnällä”. Kriteerien olisi tämän tason produktiossa oltava tiukempia. Retrosti rokkaava Uncle Jonny toimii puolestaan Killersin käsittelyssä ihan maukkaasti, mutta todellinen levyn herkku on Bones, jossa yhtye onnistuu oikeastaan ensi kerran tuomaan kappaleeseen springsteenmaista hehkua. Kun sekaan on napattu myös gospel-vivahteita, puhelaulua ja kerrassaan pistävä kertosäe, kelpaa tulosta vain ihailla. Kappaleen väliosan kaiutetun kitarasoundin Flood on tainnut käydä pöllimässä vanhan frendinsä The Edge pedaalivarastosta.
Killersin nokkamies Brandon Flowers erehtyi julistamaan Sam´s Townin jo ennen julkaisuaan ”suureksi amerikkalaiseksi rock-albumiksi”. Tämä herätti tietysti kriitikoissa närää ja osittain pelkän lausunnon takia levy on saanut armotta siipeensä. Okei, Flowersin puheet suuresta teoksesta jäivät pelkäksi pupuksi, mutta mikään tusinatuote Sam´s Town ei ole. Epätasaisuudestaan huolimatta sen pystypäistä ja rehvakasta asennetta ei voi kuin ihailla.
The Killers
80-lukuisesta kohtalokkaasta brittirockista ammentava nelikko Las Vegasista.
Kotisivut: www.mogstar.com/thekillers
(Päivitetty 16.07.2007)
Kommenttien keskiarvo:
Valitettavasti vain Sam´s Town on kasa biisejä, joissa monessa potentiaalia vaikka mihin, mutta lähes jokainen on enemmän tai vähemmän ryssitty. Kappaleihin on keksitty loistavia melodioita, mutta ne hukataan lisäämällä osia, joiden paikkaa on vaikea puolustella. Brandon Flowers yrittää tuoda enemmän tunneskaalaa biiseihin, kera puhelaulujen ja ylisentamentaalisien kuorojen, mutta tulos synnyttää lähinnä vain myötähäpeää.
Koska en ole ollut kärpäsenä katossa, vaikea sanoa, kenen syytä tämä järkyttävä pettymys loppujen lopuksi on. Kaikki osapuolet tuottajasta bändiin ovat kuitenkin syyllistyneet itsekritiikin puutteeseen. Harvan levyn kohdalta voi yhtä selkeästi osoittaa kohtia kappaleista, joiden aikana olisi jonkun pitänyt kysyä rohkeasti: "mitä helvettiä te jätkät te oikein ajattelitte".
Jos olisin arvostellut aikanaan The Killersin ensimmäisen levyn, olisin antanut sille neljä ja puoli tähteä. Sam´s Town voisi olla hyvä levy, jos se tehtäisiin rankalla kädelle uudelleen. Nyt siitä ei voi kuunnella hyvin mielin kuin kappaleet When You Were Young ja Las Vegasia tarkoittavan nimikkobiisin, joka sekin syyllistyy liialliseen venyttelyyn.