Ash: Intergalactic Sonic 7's & Cosmic Debris
Julkaistu: 19.10.2002
Arvostelija: Jari Jokirinne
Infectious
Ash on hieman yliarvostettu bändi. Tähän lopputulokseen väistämättä päätyy, kun ottaa käsittelyyn yhtyeen singlehistoriikin Intergalactic Sonic 7’s ja b-puolelle tällätyn Cosmic Debris-harvinaisuuskokoelman. Yhtyeen plakkariin on kolahtanut muutama todellinen täysosuma, mutta jos vaakakuppiin asetellaan useampi mitäänsanomaton punkpoppaus, on lopputulos Kotiteollisuutta lainatakseni lähellä plus-miinus-nollaa.
Aloitetaan kuitenkin kehuilla: Intergalactic Sonic 7’s on mainio esimerkki siitä mitä singlekokoelman tulisi pitää sisällään. Kaikkien biisien sanoitusten lisäksi siltä löytyy hieno levynkansien galleria (sekä sinkut että pitkäsoitot) ja itseironiaa tihkuva biografia hauskoine nippelitietoineen. Muutama lainaus lienee paikallaan; - Tim Wheeler ja Mark Hamilton perustivat mm. Iron Maidenia ihannoinneen Vietnam-bändin 12-vuotiaina, koska olivat surkeita jalkapallossa. - Ensimmäisissä studiosessiossa bändi nauhoitti n. 50 biisiä 7-raitaiselle nauhurille, koska yksi raita oli rikki. - 1977-levyn tuottaneen Owen Morrisin huumepäinen kuningasidea oli puetuttaa bändin ylle mekot autenttisemman fiiliksen aikaansaamiseksi. – Rumpali Rick McMurray esittelee briteille irokeesikampauksen ennen David Beckhamia jne jne. Riemuisia pikku anekdootteja, jotka kuvastavat hyvin Ash-mentaliteettia; ”hauskuus ennen kaikkea.”
Pääasiaan eli musiikkiin Ash ei valitettavasti aina ole suhtautunut yhtä vakaalla intesiteetillä. Muistelin että alkuaikojen Ash-sinkut kuten Girl From Mars, Goldfinger ja Oh Yeah olisivat ihan kovia tekeleitä, mutta ilman hämääviä nostagiakertoimia kappaleet ovat jotakuinkin kömpelöitä ja yllättävän munattomia. Uudempaan tuotantoon tutustumista en taasen edes ollut katsonut tarpeelliseksi, joten yllätys sieltä suunnalta oli hieman toisenlainen. Shining Light ja Burn Baby Burn ovat selvästi tämän kokoelman parasta kauraa, maileja varhaisen tuotannon haparoivaa teinibändiä edellä. Uusi sinkku Envy vahvistaa tätä noususuhdannetta, vaikka biisistä todellinen koukku puuttuukin.
Kakkoslevy Cosmic Debris on melko tavanomainen ylijäämämateriaalista kasattu bonuslevy tosifaneille. Harmaasta massasta erottuu oikeastaan vain Mudhoney-cover Who Are You Drivin’ Now, joka sekin haiskahtaa vahvasti humalapäissään nauhoitetulta. Cosmic Debrisin takia ei tätä tuplaa kannata hankkia, mutta jos kaipaat viihdykettä Ashin sinkkuhiteistä, kannattaa pitää Intergalactic Sonic 7’s mielessä.
Kommenttien keskiarvo:
Musiikillisesti tämä on sen sijaan mitä mainioin paketti yhdeltä aikamme tasokkaimmista pop/rock-yhtyeistä. Kakkoslevylle taltioitu harvinaisuuskokoelma on varmasti tosifanien mieleen, kun taas ykköslevyn ajattomat pophitit ihastuttavat ketä tahansa laadukkaan populaarimusiikin ystävää. Herää väkisinkin kysymys, millä muulla bändillä on ollut tarjota tällainen määrä klassikoita kolmen ensimmäisen albumin jälkeen. Eivätkä läheskään kaikki Ashin täysosumabiisit edes mahtuneet tälle levylle... Jos et siis vielä ole tutustunut bändin tuotantoon, tämän paketin avulla siihen pääsee aika hyvin sisälle.
Yksi asia tässä tosin ärsyttää: Kansikuva on ihan kamala.
Ja lopuksi: Ash EI ole mielestäni lainkaan yliarvostettu bändi.
No niin, itse levyyn. Itse omistan ashin kaikki levyt, ja tämän kokoelman hankin lähinnä siksi että se lähti halvalla. Levy palautti kuitenkin mieleeni monia hyviä muistoja joita ashiä kuunnellessa olen kokenut vuosien varrella. Ja pitipä taas kaivaa ne ashin vanhat levyt esiin ja kuunnella ne muutkin "hitit" jotka eivät kokoelmalla ole. Minusta Bändin toinen levy Nu-Clear sounds oli todella hyvä aikoinaan, mutta sen kaikki single-lohkasut oli kehnoja. Kokoelmasta jään kaipaan Nu-Clear Soundsin mahtavia "balladeja".
Cosmic debris-kakkoslevy kuuluu osastoon "kuuntelee pari kertaa mielenkiinnosta". Löytyy siltäkin muutama todella hyvä biisi kuten coveri warmer than fire, kaunis nocturne ja the sweetness of death by the obsidian knife.
Että sellasta, iha kelpo plätty.
Burn Baby Burn..!