Liz Green: O, Devotion!

PIAS

26-vuotias pohjois-englantilainen neito joka kuulostaa 30-lukuiselta syv�n Etel�n diivalta, intiimisti n�pp�ilev�n soiton taustoittaessa laulua tumman painokkaasti ja toimivan pelkistetysti. Juurevan jatsin, mutaisen bluesin ja kotikutoisen folkin seos, tiivisti Observer Music Monthly. Aavemaisen kaunista, totesi The Sun. T�ss� se nyt sitten on, Liz Greenin debyyttialbumi O, Devotion.

Levyn s�vyt eiv�t juuri vaihtele vaan pit�v�t m��r�tietoisesti kiinni hypnoottisen junnaavasta pelkistetyst� n�pp�ilyst�, mik� Greenin laulun magneettisuuden huomioiden onkin juuri sopiva tapa rakentaa lauluille jalustaa. Vaivihkaiset perkussiot, pehme�t mutta tumman puhaltimet ja muut mausteet on sovitettu eritt�in hyvin vain pieniksi mausteiksi, jotka silti samalla tuovat tarpeellista lis�ilmett� Greenin vavahduttavaan mutta kaikessa erinomaisuudessaan melko yksiuraiseen tulkintaan. Heti avausraita Hey Joe, joka nimest��n huolimatta ei kumarra Hendrixille, pys�ytt�� laulun ��relle. Liz Green on jotain poikkeuksellista, ison maailman Mirel Wagner viettelev�mm�ll� ja vahvemmalla ��nell�, Englannin naispuoleinen Joose Keskitalo tumman ajattomine soundeineen. Osittain Joanna Newsom, osittain 30-lukuinen souldiiva, mainosti Esquire.

Vaikka tummuudesta ei luovuta levyn kymmenen raidan kulkiessa, on mukana tosikompia ja leikittelev�mpi� raitoja. J�lkimm�isi� edustavat mm. l�hes svengaava Midnight Blues, pianohele� ja aamunraikas French Singer sek� nimens� mukaisesti hissuksiin p�iv�unelmoiva ja siit� hiukan isompaan maalaukseen kasvatettu The Quiet. Kepe�ll� valssinpy�rteell� askeltava Displacement Song onnistuu jo nostamaan niskakarvoja pystyyn, painokkuuden ly�dess� osuvasti k�tt� vaivihkaisen tanssiaskeleen kanssa. Synke� ja ��ripelkistetty nuotiokitarointi Rag & Bone on samoin sielt� tylymm�st� p��st� erinomainen s�vellys. Keskitason t�ytett� ei paketissa ole vaan alusta loppuun vahvaa tulkintaa vahvatunnelmaisella musiikilla. Ja mik� ��ni!