Julkaistu: 03.03.2017
Arvostelija: Pietari Raekallio
Svart
Viimein se jyrähti! Ei siis kertarysäyksellä vaan circlemäisesti: parin kerran jälkeen ihastuu ja pian ehkä rakastuu. Jyräys on kuulunut maailmallekin, sillä esimerkiksi Guardian valitsi Ruinationin viikon levyksi.
Jyräystä on siksi jouduttu odottaa, että Kairon; IRSE! on jäänyt monelle progerockin ystävälle nimenä kaikumaan alitajuntaan, vaikka sen musiikki ei ikinä ole tullut vastaan. Tähän ei ole syynä, että nimeä tuskin kukaan osaa kertalukemalta tai -kuulemalta kirjoittaa Spotifyn hakukenttään oikein, vaan ennemminkin se, että yhtye on ennen tätä julkaissut komean Ujabasajuban vain digitaalisesti Bandcampissa. Kellaritouhujen kanssa annettiin vihdoin periksi kunnolla ja rykäistiin markkinoille vanha Ujabasajuba sekä uusi Ruination ajan hengen mukaisesti cd- versioiden lisäksi tuplavinyyleinä. Rumemmat värit myydään tietysti vielä rajattuina painoksina erikseen idiooteille ekstrahintaan. Minäkin ostin jo omani.
Olinko eka -fanit varmasti älähtävät, mutta ollaan me muut tyytyväisiä. Ruination on kasvanut debyyttiä vahvemmaksi, vaikka aluksi hetken kaipasikin Ujabasjuban kahden ensi biisin riffitykitystä. Uutukainen polveilee enemmän ja räjähtelee harvemmin, mutta kun suuret kaaret alkavat ajan kanssa hahmottua, tietää, että käsissä on jotain spesiaalia. Polyrytmit, suvantovaiheet ja yllätykselliset kappalerakenteet eivät ole itsetarkoituksellisia vaan tarkkaan harkittuja ja kokonaisuutta palvelevia.
Pikaisin tapa tutustua samalla bändin voimaan ja tyylitajuun on Starik, jossa jo nyt kuolemattomalta vaikuttava riffi vaipuu aina välillä kuin The Mars Voltan psykedeliajazziksi ilman, että palaaminen riffiteemaan olisi millään tavalla vaivalloista. Sen perään Shoegaze-kaunokainen Llullaillaco tuntuu nostattavan esiin uuden yhtyeen mutta toimii saumattomasti komealla melodiallaan. Levyn aloittavat eeppiset Sinister waters I ja II ovat huippuhetket, mutta ilman astetta suoraviivaisempia tukijoita nämä psykedeelisiä ja ykkösosassa free jazziksikin äityviä pikkupolkuja kohti kakkososan räiskyvää hardrock-maaliansa kiertelevät progeteokset alkaisivat turruttaa. Vähän kuin edellinen virke.
Kairon; IRSE! ei ole vielä omalla huipullaan – ehkä lähelläkään sitä. Parasta on, ettei sen seuraavaa suuntaa tiedä varmasti yhtye itsekään. Sen soundi alkaa silti olla jo kaikessa lainailussaan ja kokeilevaisuudessaankin tunnistettava.
Psykedeelistä harhailurockia esittävä nuori yhtye Etelä-Pohjanmaalta.
Linkki:
kaironirse.bandcamp.com
(Päivitetty 11.6.2020)