Akkajee: Lastenker��j�

Omakustanne

Luulitko ett� kansanmusiikki on silkkaa hilipati hilpampaata? Akkajee ly� siin� tapauksessa puhemonttusi jauhoja t�yteen, sill� �kansanperinteen m�dilt� juurilta ponnistava� duo ei asetu mitenk��n sive�n ja s�yse�n muotin sis��n. Kahdeksan vuoden takainen debyyttialbumi j�i aikoinaan huomioimatta, mutta onneksi vahinko korjaantuu Lastenker��j�n avulla.

Kansanmusiikkia on monenlaista, mutta avainviulua soittava Meriheini Luoto ja alttoviulun ��relt� l�ytyv� Iida Savolainen ovat kielt�m�tt� viritt�neet omanlaisensa kulman tekemiseen. Yksi merkitt�v� tekij� on em. soitinten uniikki soundi, jota on ryyditetty kaksikon itsens� rakentamilla soittimilla, joiden yhteydess� k�ytet��n my�s sanaa �romu�. Lopputulema ei kuulosta kuitenkaan milt��n romupihafolkilta, sill� tuntemattomat rytmisoitinv�lineet soivat jopa kauniisti. Huomio kiinnittyy soundiin, ei sen luoneisiin v�rkkeihin.

Albumin l�yh�n� teemana ovat lapset ja lapsuus, mutta niiden kautta heijastellaan my�s moninaisia toiveita, pelkoja, haluja ja muita tuntoja. Pitk�soittoa on kuuleman mukaan ty�stetty kokonaiset seitsem�n vuotta, mik� on tietysti k��nt�nyt ja v��nt�nyt alkuper�isi� suunnitelmia. Hitaus on taatusti tuskastuttanut jossain vaiheessa, mutta kolikon toinen puoli on se, ett� albumin ��nimaisema on suunnattoman rikas, kummallinen ja outoja yksityiskohtia tulvillaan. Mist� lienev�t kaikki Hys hys hymyl��n -sinkkubiisin ��net edes per�isin, mutta lopputulema on h�lin�iss��n, kolinoissaan ja aaltoilussaan upea.

Lastenker��j�n kuudesta raidasta vain nimibiisi j�� alle kuuden minuutin rajan, mutta silti levy tuntuu laukkaavan luonnottoman nopeasti kuuntelussa. Pitk��n hiljaisuuden rajoilla huojuva Y�nitkett�j� pist�� todella kuuntelemaan, katedraalimaisen ambient-folkin levitt�ytyess� tunnetun universumin tuolle puolen. Kiekon sulkeva Syntym� seikkailee my�s folkin, taiderockin ja progen rajoilla, etenkin kun viimeiset kolme minuuttia vietet��n hiljalleen kiihtyv�ss� ja rajojaan jatkuvasti avaavassa ��nitunnelissa.

Lastenker��j� on vaikea levy. Se haastaa ja h�rn��, vie huomion yhteen suuntaan vain iske�kseen toisesta kulmasta sis��n. Avain kaikkeen tuntuu jatkuvasti olevan seuraavan kulman takana, seuraavan minuutin sis�ll�, mutta lopulta kuulija p��tyy vain syvemm�lle labyrintin sisuksiin. Toisin sanoen: upea, ainutlaatuinen ja juuri t�ydellisen kummallinen sekoitus el�v�� kulttuuria.