Hunting Moose�s: We Are All Equal

Omakustanne

T�ydellinen tasa-arvoisuus taitaa olla t�ss� maailmassa aina silkka utopia, mutta ainahan sit� voi haaveilla ja kamppailla edes pienin teoin ja valinnoin kohti hivenen parempaa huomista. Napakkaa ja vanhan koulukunnan s��nt�j� kunnioittavaa punkrockia soittava oululainen ryhm� ei nouse debyyttialbumillaan barrikadeille Molotovin cocktailit kourissaan, mutta antaa satunnaiselle kuulijalle rutkasti ajateltavaa.

T�t� kirjoitettaessa ainoaksi sinkuksi nostettu Rather Be Dead osuu l�helle arvattavia esikuvia, sill� kertos�keen kulku kuulostaa melkoisesti er��lt�kin Bad Religion -yhtyeelt�. Eik� siin� mit��n, koska genren suuret ja mahtavat ovat nousseet ansiosta asemaansa. Hivenen samoilla linjoilla liikkuu nopeampaa kaartia edustava Between the Lines, jolla b�ndin kipakka svengi ja asianmukaiset taustahoilaukset osuvat kohdilleen kuin luonnostaan. Temppu on vanha ja tuttu, mutta toimii t�ll� er��.

Tiukimmin ajankohtaisiin asioihin kantaa ottaa mutkan kautta Daddy Said So, jossa j�lleen kerran kehotetaan ajattelemaan omin aivoin ja etsim��n aktiivisesti totuutta ja omaa tiet��n. Radikalisoitumisen vaaroista varoittaa hienosti puolestaan kiekon rauhallisin raita, eli ankkuribiisi Kick Ideologies. Poteroihin voi kaivautua aina vain syvemm�lle, mutta ainoastaan kompromissit sek� aito yhteisty� kantavat lopulta hedelm��. Oli kyse sitten yksil�st� tai suuremmista kokonaisuuksista, kukaan ei tule ensin.

Poliittisuus on kuitenkin vain yksi ulottuvuus t�ll� levyll�, jolla Joni Feldtin ja ManaGeeron vahvistamana voidaan rymyt� Keep on Mooin� -rallin tahtiin. Alkupuolen kipakkaan ry�pytykseen v�ri� tuo puolestaan hardrokkaava Shitty City, joka saattaa olla puolittainen l�pp�biisi � mutta hauska sellainen. H�mment�v� on my�s perinteisemp�� rockia veivaava Convenient Gigolo, jonka sanoitus paljastaa hivenen toisenlaisen rakkaustarinan, sellaisissa lainausmerkeiss� siis.

Oululaiset ansaitsevat pisteet rohkeudesta ja tiukasta asenteesta, mutta miinussarakkeeseen on luettava joidenkin raitojen tarpeeton generisyys. Vaikutteet paistavat viel� aivan liikaa l�vitse, vaikka kattaus onkin esikoisalbumiksi lavea, rikas ja toisinaan jopa hyvinkin vahva. Klisheisesti todeten: t�m� on kelpo perusta ja hyv� alusta tulevalle.