Drug Dog: Sniffin’ Around

Blue Bear

Moni bändi julistaa soittavansa raakaa, pidättelemätöntä ja paljaan kaunista garagerockia, mutta harva on pystynyt lunastamaan nuo sanat yhtä väkevästi kuin helsinkiläinen Drug Dog. Voimatrio pistää tyrät rytkymään ja riffit raastumaan siihen malliin, että superlatiiveja on harottava epätoivoisesti. Upeinta ryskettä, ihaninta puristelua, superduper uhkeaa lanausta. Eikä esikoisalbumin kymmenestä raidasta löydy kuin kolme kolmen minuutin ylittäjää, joten nyt todella kiteytetään, vasaroidaan ja juntataan, sano!

Bändin esikois-EP ehti ilmestyä jo viime kesänä ja noista karkeloista debyyttipitkäsoitolle on kelpuutettu mukaan vain liekehtivän tehokas nimibiisi Forest Fire. Metsä myös roihuaa siihen malliin, että siivun mukana olo on laskettavissa järjen voitoksi. EP:n neljä muuta vetoa on heivattu kyydistä, joten kunnianhimoa kolmikolta ainakin löytyy. Tuore kevään sinkkubiisi Strobolights on tietysti iskukykyinen numero, mutta hurjimmat tehot taitavat kajahtaa Bad Dogin tuimasta murinasta, sekä jo em. Forest Firen liekeistä, tosin erot ovat monesti lähinnä hiuksenhienoja.

Eikä maailma tietenkään yhtä suurta garagen turpajuhlaa ole edes Drug Dogin kopissa, vaan sävyjäkin osataan maalata karkeille lautaseinille. Pahaenteisesti murisevan Blackin suoranainen tunnelmointi tapahtuu huoneen hämärämmällä puolella ja Deep Old uskaltaa himmentää voiman miltei hiljaisuudeksi, jolloin perkussioiden kilahdukset, kitaran värinä ja pieninkin nuotti loistavat kirkkaimmissa valokeiloissa. Samaa pahaenteisyyden korttia pelaa onnistuneesti myös ankkuriraita Shadow (Bird Shape), jolla asioiden annetaan hitaasti keriytyä auki.

Drug Dog hallitsee rautaisasti soundin ja osaa muuntaa tunnelmaa mestarillisesti, eli muoto on kunnossa. Samalla kuitenkin korostuu entisestään vain se harmillinen fakta, että biisimateriaali ei yllä läheskään kautta linjan piikkihetkien tasolle. Tämä on ymmärrettävää esikoisella ja mielestäni kaikki tarvittava on jo käsillä, joten nyt vain pitää puristaa vielä ne viimeiset prosentit kuntoon – tai jättää vaihtoehtoisesti raaemmiksi – niin eiköhän se siitä. Mikäli päädyn ryhmän keikalle, tulen luultavasti heiluttamaan paitaa pään päällä, sillä tämä musiikki on luotu raakana nautittavaksi.