Xeeland: Master Builder

Xeeland: Master Builder God Unknown

Joskus sivuprojektien ja artistien omaamien uusien projektinimien arvoa tulee pohdittua kriittisesti, mutta onneksi aina silloin tällöin vastaan tulee Xeelandin tapaisia kummajaisia. Xeeland on sama asia kuin Jason Stöll, joka on muiden yhteyksien kautta tullut tutuksi enemmänkin metallista, raskaasta kokeellisemmasta rockista ja hardcoreisesta industrialista. Noiden otsikoiden alla useimmiten riffit roiskuvat ja mustelmia syntyy, mutta nyt meno on totaalisen toisenlaista.

Master Builder sijoittuu jonnekin ambientin ja äärimmilleen hidastetun elektron välimaastoon, jossa kiire on kiellettyä ja kaikelle annetaan roppakaupalla aikaa. Vaikutteita on selvästi saatu varhaisten saksalaisten pioneerien suunnalta ja Edien välkkyvästä krautsoundista on kovin vaivatonta löytää samankaltaisuuksia, jotka osoittavat vaikkapa Kraftwerkin suuntaan. Neu!, Can ja aina näissä yhteyksissä ajankohtainen Brian Eno ovat kaikki tavallaan huomioitavia nimiä, mutta tarina on taustojaan mittavampi.

Xeeland rakentaa toisten aikaa sitten luomille perustoille, mutta se ei kuitenkaan väläyttele ainoastaan 70-luvun mahdollisuuksia, vaan esimerkiksi Lost In The Woods on sukulinjaltaan selvästi tuoreempaa ainesta. Vahvasti elokuvamaisen raidan tapa kierrättää John Carpenterin uhkaavuutta ansaitseekin huomion, etenkin kun sivusta tuntuu tulevan lievästi Front 242 -henkistä tukea.

Levyn alku on kuitenkin toista maata. Alle neliminuuttinen Miss the Hills on kuin venytetty intro, jonka huminasta ja muutamasta taajuudenvaihdosta on roimasti matkaa albumin värikkäimpiin tuokioihin. Otis ottaa jo pientä Tron-kaikua, mutta varoen ja viivytellen. Master Builder onkin nimenomaan teos, eri numeroiden yhdessä rakentama kokonaisuus ja matka, joka toimii parhaimmin juuri tällä kyseisellä raitajärjestyksellä. Kolmantena soiva Edie on selvä alkulevyn johtotähti, mutta se kaipaa – ja ehkä suorastaan vaatii – yli kymmenen minuutin pohjustusta toimiakseen täydellä teholla.

Master Builder on musiikkia enemminkin elon hiljaisiin hetkiin ja matalastressisiin tilanteisiin, tai sitä voi käyttää stressin poistajana, kuinka vain. Tärkeää on kuitenkin antaa aikaa ja tilaa instrumentaalilevylle, joka saattaa löytää kuulijastaan aivan uudenlaisia puolia.