Daron Malakian and Scars On Broadway: Addicted to the Violence

Scarred For Life

On tavallaan uskomattoman epäreilua, että vaikka System Of A Down ei ole julkaissut uutta albumia pian kahteen vuosikymmeneen, tullaan jäsenten tekemisiä vertailemaan armotta emobändiin. Vokalisti Serj Tankian on ollut erityisen uuttera luomisen voima, eikä kellään bändin nelikosta ole taatusti elo käynyt tylsäksi, vaikka SOAD harvemmin enää keikkaileekaan. Silti jokaisen sivupolun yhteydessä mainitaan vuoden 2005 suuri yhtye, joka tuolloin kiteytti jotain oleellista kahteen pitkäsoittoon.

Se oli silloin, nyt on nyt. Addicted to the Violence on Daron Malakian and Scars On Broadway -yhtyeen kolmas pitkäsoitto ja albumeiden välit ovat päässeet venähtämään melkoisiksi. Vuoden 2008 esikoislevy Scars on Broadway sai jatkoa vasta vuosikymmen myöhemmin, kun Dictator julkaistiin. Melko tasan seitsemän vuotta tuosta oli viimein kolmannen kiekon vuoro, tosin tällä erää pandemia taisi hidastaa maailmaa ja valmis albumi kuuleman mukaan vain odotti julkaisua.

Miehen voi saada ulos SOADista, mutta SOADia ei selvästi saa ulos miehestä. Se käy selväksi, etenkin kun sinkkuraitoja Destroy the Power ja Killing Spree kuuntelee hiukankaan tarkemmin. En väitä kaiken menevän yksi yhteen, mutta elementtien järjestyksen luoma tietty tuttuus on väistämätöntä. Tankianin persoonallisen ilmaisun voisi kuvitella nousevan myös näiden vetojen ylle, eivätkä menneisyyden kaiut ole muutenkaan kovin kaukana materiaalin ryskyessä.

Malakianin biisikynässä melodia on aina ollut mielestäni niskan päällä, kuten myös tällä erää. Raskaat osuudet värittyvät tutun tuntuisista melodiakuluista, eikä vikkeliä käännöksiä osaa odottaa aina vielä muutaman kuuntelukerrankaan jälkeen. Lyhyesti sanottuna Addicted to the Violence on samaan aikaan tuoretta paahtoa ja silti riittävän tutun kuuloista, olematta kuitenkaan liiaksi menneistä muistuttavaa. Historiastaan ei pääse eroon, mutta sitä voi myös hyödyntää tarvittaessa.

Saatesanoissa Malakian korostaa biisien rock-pohjaa, jossa on aiempaa vähemmän tilaa metallille, mutta kyllähän tämä aika metallista runttaa tahtoo usein olla. Ja miksi ei toisaalta olisi, sillä juuri tuolla saralla Malakian on armoitettu yhdistelytaituri ja luomisvoima. Mestari osaa tasapainoilla vaa’an keskitienoilla, ja viskata kaiken painon yllättäen yhdelle puolelle, mikä on myös luonnollista albumin väkivaltaa pohtivalle ja valottavalle teemalle.

Neljällä levyn kymmenestä raidasta on krediiteissä myös multi-instrumentalisti Orbel Babayan, mutta tuotannostakin vastannut Malakian on selvästi bändin ydin ja primus motor. Armenialaiset juuret ovat yhä vahvat ja etenkin You Destroy You muistuttaa toisenlaisista paikoista, muutenkin kuin vain soitinten osalta. Soittimet ovat pääosin silti sähköisiä, iskut saavat ihon punottamaan ja lyriikoissa Malakian antaa jälleen sydämensä patojen purkautua.

Addicted to the Violence on kirjoissani terävintä materiaalia pitkään aikaan, ehkä jopa Daron Malakian and Scars On Broadway -combon parhain levy. Ja silti sitkeästi ja yhä edelleen, en voi olla pohtimatta, mitä näistä kipaleita olisi saattanut kehkeytyä kasaan niiden toisten soittokavereiden kanssa.