Saturnine Sorrows: The River Flows With You

Omakustanne

Saturnine Sorrows on progehtavaa metallia soittava joensuulainen yhtye, jonka komea vinyylilevy saapui toimitukseen jo kesähelteillä. Kunnianhimoinen albumi vaati aikaa ja huomiota, sillä kyseessä ei ole mikään perinteisin rockmetallikiekko. Levyn teemana on Pohjois-Karjalassa virtaava Pielisjoki, jonka rannoilta löytyviä tarinoita, kohtaloita ja kohtauksia käydään läpi toisinaan hyvinkin elokuvamaisin keinoin.

Avaus on itse asiassa melkoinen, kun alussa suomeksi lausuttua tekstiä – tai oikeammin runoa – kuuntelee ajatuksella ja antaa sanojen todella upota. Pian When Empires Fall -avausraita vaihtuu muodoltaan angloamerikkalaisesta musiikkimaailmasta tutummaksi progemetalliksi, jossa melodisuus ja kauneus ovat pinnassa, mutta alun vaikutus on pitkäikäinen. Runous usein nostaa ja jalostaa tekemistä, tuoden samalla aiheet mielestäni lähemmäs ihmistä kuten nyt.

Sama kaava toistuu halki levyn kahdeksan raidan: ensin kuullaan muutama rivi suomeksi, minkä jälkeen englanniksi laulaen avataan samoja ajatuksia, ideoita ja asioita. Pariin otteeseen suomen kieltä kuullaan myös kappaleen keskellä tai lopussa, mutta ainesten vuorottelu pidetään selkeänä sekä rajattuna. Kaksikielisyys vie aluksi jonkin verran huomiota ja etenemisvoimaa kokonaisuudesta, vaan ei mielestäni tarpeettoman negatiivisella tavalla.

Albumin yksi tarkoitus on toimia ns. tavallisen elämän haasteiden ja vaikutusten peilinä. Joki kulkee kaiken keskellä, mutta keskiössä ovat lopulta sen varrella asuvat, elävät ja liikkuvat ihmiset, sekä heidän moninaiset kohtalonsa. Yksi etsii mennyttä, toinen tulevaa, kolmas ehkä rauhaa, mutta yleistä tuntuu olevan liike, etsiminen, vastausten ja/tai ajan kaipuu. Sirpaleisuutensa ja mosaiikkisuutensa takia levy kannattaakin ottaa haltuun verkalleen ja pala kerrallaan. Ei tässä mihinkään kiire ole, ei joki mihinkään ole katoamassa, ihminen katoaa paljon ennen sitä.

A-puolen sulkeva Remains of the Paradise Lost tummentaa tunnelmia merkittävästi. Doom on sanana ehkä tarpeettomankin jyrkkä ja ehdoton, mutta sen kautta yleinen suunta käy selväksi. Syvät sielun epäilykset luovat varjoista syvimmät, etenkin yön pimeimpinä tunteina, kun seuranasi ovat vain sisäiset äänesi. Valo jatkaa himmenemistään B-puolen käynnistävän Serpent of Streamsin myötä ja niin rock kuin metalli lipuvat termeinä yhä kauemmas sekä vähäisemmiksi.

Sähköisten instrumenttien rinnalla kuultavat akustiset osat tekevät kaikesta tavallaan sinfonista, mutta suru on kovin usein kauneuden kainalossa – tavalla tai toisella. Vauhtia saadaan mukaan Phantasmalin ja Ghostsin energisen sinfoniametallin avulla, mikä myös jäsentää albumikokonaisuutta. Eikä mieleen toisinaan juolahtava vanhan Nightwishin haamu ole ainakaan haitaksi, vaikka hiontatyön jälki on vielä kaukana mestareista.

The River Flows With You on suuren sydämen omaava levy, josta olisin halunnut pitää enemmänkin. Nyt sisältö ja muoto tuntuvat vain kamppailevan kovin keskenään, tai sitten ymmärsin jotain toisin kuin oli tarkoitus. Progehtava rockmetalli on muotona oiva useampaankin kohtaan, vaan olisiko variointia, rikastusta ja muokkausta voinut sittenkin tehdä rohkeammin?