Perussastamala: Core Country Memory

Omakustanne

Reilu vuosi sitten hämmästelin taas, kuinka erilainen Perussastamalan uusi pitkäsoitto olikaan. Elektronisesti poprokkaava Dream Machine ei muistuttanut tippaakaan pandemiaa edeltänyttä May Queen -jazzalbumia, Perussastamalan keksiessä musiikkinsa tavallaan uudestaan. Toki väliin mahtui vielä LA-levy, jonka sokkeloisuus ja rajattomuus vain sekoitti vesiä entisestään. Core Country Memory sijoittuu tyylillisesti selvästä lähemmäs Dream Machinen hämyisempää laitaa, mikä on mielestäni loistava uutinen.

Kovasti työllistetyn basisti Mikael Saastamoisen musiikillinen sooloprojekti palaa takaisin albumikantaan ja jälleen otetaan hiukan uusia askeleita. Levyn laajempana taustateemana vaikuttaa olevan aika, sekä sen erilaiset vaikutukset niin yksilöihin kuin yhteisöihin. Mennyt näyttäytyy toisinaan ehkä sekavana ja sotkuisena, mutta myös yksinkertaisempana ja onnellisempana vaiheena elon suuressa kierrossa. Palaset ja viittaukset saattavat jälleen limittyä osin toisiinsa, vaan kokonaisuutena Core Country Memory on pintaansa suorempi tapaus.

Korostaakseen kahden uusimman albumin sisaruutta, on ainakin arvioitavaksi saadun CD-albumin jatkona Dream Machine -pitkäsoitto, jonka kappaleetkin on nätisti listattu kansivihkoon. Dream Machine tuli kuitenkin jo arvioitua aiemmin, mutta sanottakoon nyt tämä: yhdessä kaksi levyä kiistatta toimivat ja luovat melkoisen musiikkiannoksen. Keskityn tässä arviossa silti uuteen osaa kokonaisuutta.

Alku on loistava, kuten vuonna 2026 julkaistavalla pitkäsoitolla tuleekin olla. Maailma on liukunut takaisin sinkkukeskeisemmäksi ja näin albumeiden alut kannattaa jyvittää helpommin kiinni tarraavilla siivuilla. Perussastamala pelaa peliä, mutta tietysti hivenen omin ehdoin ja säännöin. Usvaisen CCM:n folkahtava dreampop helkkyy kuin kaunein syyspäivän aurinko kultaisen lehvästön lävitse ja sydän asettuu kuin luonnostaan avoimena kuuntelemaan tulevaa.

Todelliset ässät seuraavat heti vanavedessä, kun eufrosynen kanssa esitetty Boy From The Blue City ja Aili Julian vahvistama July soivat peräjälkeen. Perussastamalan kuulotettu soundimaailma, käsitellyt vokaalit ja elektroakustinen äänimaisema sulautuvat äänilinjoiksi. Julyn rokimpi väliosa ravistaa hereille, kunnes Aili Julian laulu pysäyttää kaiken ja uusi sykli voi käynnistyä.

Core Country Memoryn saatekirjeen ylimmäinen rivi julistaa: ”Elämä ennen ironiaa”, kun taas lopussa todetaan CCM:n olevan paikkoja ajassa ennen ironiaa. Sanat ovat siis suoria, toteamukset ilman vinoutta ja sivuviestejä, mikä on miellyttävää vaihtelua sarkastisen maailmankaikkeuden keskellä. Esityskieli vaihtelee siten, että ensin kuullaan englantia, sitten välillä suomea ja viimeiset raidat taas englanniksi. Kaikki kipaleet on kuitenkin otsikoitu englanniksi ja ratkaisut ovat perussastamalaisella tavalla toimivia.

Fiilikset ovat matkan varrella moninaiset, mutta mielestäni kuitenkin aurinkoisuutta suosivia, kun terhakka indierock-siivu Skip the Spring viimein päättyy. Ensinnäkin raita pohjustaa loistavasti perään soivaa Dream Machine -albumia ja jos satut kuulemaan levyn vaikkapa Bandcamp-palvelusta, niin moni kaari päättyy luontevasti ankkurin myötä.

Core Country Memory tuntui aluksi askeleelta taaksepäin, ehkä jopa hiukan sivuun polulta, mutta sittemmin olen hiljalleen ymmärtänyt kokonaisuuden. Ja oikeammin isompien kokonaisuuksien muodostaman kuvan. Siinä kuvassa Dream Machine on olennainen osa, ja osin kiitos sen, kasassa on mielestäni viiden tähden paketti. Mitään ei voisi ottaa pois ilman että kokonaisuus kärsii, enkä osaa enää kaivata mitään lisää.