Vellamo: Reflections

Soiva Records

Yleensä viidennen pitkäsoiton kohdilla alkavat yllätykset olla harvassa, mutta nyt pientä sellaista olisi luvassa. Meritoituneen Vellamon sopuisa poprock soi puolitoista vuotta sitten kauniisti, toisinaan soulahtaen, joskus folkahtaen, mutta alati ilmavana. Vellamomaisena, jo aikaa omimman muotonsa löytäneenä. Uuden pitkäsoiton maailma on selvästi folkimpi ja popimpi kuin aiemmin ja samalle esityskielikin on vaihtunut englanniksi. Puhuin kyllä muutoksen tuulista edellisen Pikaruokaa ja rakkautta -albumin tiimoilla, mutta ihan tätä en olisi osannut arvata.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä mukana tekemisessä on ollut amerikkalainen muusikko/tuottaja Ken Anderson, jonka panos soundin amerikkalaistamisessa on taatusti ollut merkittävä. Anderson vastaa albumin rummuista ja osin bassoista, pääkaksikko Pia Leinosen ja Joni Tialan vastatessa kappalemateriaalista, sekä pitkälti muista kuultavista elementeistä. Toki studiossa muitakin on ollut auttelemassa, mutta kyse on silti linjanmuutoksesta ja ydinryhmän päätöksestä vaihtaa kulmaansa.

Eikä tämä muutos tullut tavallaan nopeasti tai yllättäen tekijöille itselleen, sillä Vellamo on jo vuosia kiertänyt maailmalla. Kiertueita on tehty Euroopassa, Uudessa-Seelannissa ja Yhdysvalloissa, ja tietysti reissuissa on nähty, koettu ja tunnettu monenlaisia asioita. Reflections onkin nimensä mukaisesti joukko heijastumia, kaikuja kokemuksista, tunteista ja ajatuksista tien päällä.

Julkaisujen puolella muutos alkoi jo yli vuosi sitten, kun ensimmäinen levyn yhdeksästä (!) sinkusta ilmestyi tammikuussa 2025. Where the Witches Fly saa avata albumin, eikä mystisempi hetki ole lainkaan heppoinen. Levyn toisessa päässä niin ikään talvella 2025 julkaistu Remember to Dream sulkee albumin pienimuotoisesti vain hiukan bändisoittimia vahvistukseksi saavana pianoballadina, jonka tarkoitus on valaa uskoa satunnaiseen kuulijaan. Maailma voi näyttää karmealta paikalta, jossa kaikki luisuu kohti onnettomuuksia: ja juuri silloin tulee pitää kiinni unelmistaan.

Toimivien päiden väliin mahtuu paljon ja kaikenlaista. Siinä missä Vellamo saattoi aiemmin räväyttää turhankin värikkäitä biisiryppäitä, on Reflections ehyempi ja sopuisampi tapaus. Angloamerikkalaisuus ja folkpopin koukkujen käyttö tekevät musiikista rahdun ’helpompaa’, mutta eihän se ole rikos. Tässä on kasassa monta oivaa biisiä, jotka toimivat. Spring Will Come hyväilee lupauksellaan keväästä ja onnesta, myöhemmin folkpoppis Sunflowers tarttuu kuin marjamehun väri puuvillapaitaan. Unelmia ja toiveita ehkä, mutta tärkeitä sellaisia.