The Northquakes: Greetings from the End of the World

Stupido

Kuusaripopista ja sitä hivenen uudemmasta kitarapoprockista uutta musiikkia työstävä The Northquakes on helsinkiläinen yhtye, jonka vajaan seitsemän vuoden takainen esikoisalbumi oli raikkaan retroinen pamaus vuosikymmenten takaisia soundeja. Kaikki kunnia Tears in Rain -debyytille, mutta yhtye tuntui vielä tuolloin kulkevan kovin, kovin turvallisia ja tuttuja linjoja vailla ykkösluokan iskubiisejä.

Syksyllä 2025 The Northquakes katkaisi viimein pitkäksi venähtäneen julkaisutaukonsa, kun Money Comes First -sinkku ilmestyi. Avaus oli yllättävä, sillä tunnelmallisesti kitarapoprockin hämärämpiä huoneita kiertelevä siivu ei ole mikään suora kutsu pop’n’roll -juhliin. Kakkossinkku Chasing Shadows vain lisäsi panoksia pöydän vaihtoehtoisille numeroille, kun rautalankainen soundi ja lavean elokuvalliset taustamaalailut upottivat kuulijan paksun samettisiin soundeihin. Bändi ei välttämättä ole vielä valmis Las Vegasin kasinoiden kimalteiseen maailmaan, mutta tekemisissä on jo selviä viiteitä moiseen.

Sinkut eivät kuitenkaan albumia avaa, sillä vastuu lankeaa reippaalle I’m Only Sleeping -raidalle, joka on samalla kiekon lyhin numero. Samaan napakkuuteen yltää lopulta vain B-puolen korkkaava Vespertine, jonka rokimpi veivaus ja sielukkaampi soundi puhaltavat tienoille herkullisia Motownin kaikuja. Tätä lääkettä olisi voinut kipalejoukosta löytyä puolestani enemmänkin. 60-lukulaiset pisteet kohoavat korkealle, bändisoundi on muhean syvä ja tunnelma asettuu kohdilleen.

The Northquakes korostaa kuitenkin usein asteen pehmeämpiä linjoja, mikä saattaa olla pitkässä juoksussa toimivampi reitti. When the Stars Are Aligned täyttää balladin paikan upeasti, eikä yhtye onneksi räjäytä biisiä lopussa mahtitaivaisiin. Greetings from the End of the World kaartelee viehkeästi, päivittäen menneiden aikojen soundeja ja kuulostaen tuoreelta sekä nostattavalta. Samaa tietä kulkee myöhempien aikojen The Beatles -vibojakin huokuva The Weight, jolla vokalisti Elisa Moonstomp pääsee paremmin väläyttelemään tulkintansa herkempää syvyyttä.

Greetings from the End of the World esittelee valmiimman bändin, joka osaa ottaa menneestä palasia, kahlitsematta kuitenkaan itseään menneeseen. Uuden ajan kuusarivaikutteista poprockia kelpaakin kuunnella, kun kaikki osaset toimivat. Isot kipaleet ja täysosumat antavat yhä odottaa itseään, mutta kokonaisuus pelittää jo näyttävästi.