Ufo Mustonen: Aaltoja

Impossible Music Oy

Pandemia oli monin tavoin raskasta aikaa, mutta musiikki auttoi ainakin allekirjoittanutta jaksamaan läpi haastavien aikojen. Soolodebyyttialbuminsa hiljaisena kesänä 2021 julkaissut Ufo Mustonen summasi esikoiselleen sinkkuja useamman vuoden ajalta, luoden valoisan retroisella popilla valoa ympärilleen. Kirjoissani kaunislinjainen Väinämöinen oli – ja on yhä – ansiokas pitkäsoitto.

Musiikin julkaisussa on omia kaavoja ja puolittaisia sääntöjä, joten odotin kuulevani toisella levyllä kaikki artistilta albumeiden välistä ilmestyneet sinkut. Vaan niinpä ei tapahtunutkaan, koska Mustonen on jättänyt tylysti ison pinon sinkkuja rannalle. Aaltoja on toinen albumi ja sen materiaali on tehty nimenomaan levykokonaisuus tähtäimessä, joten kokonaisuuden ulkopuolisia välisinkkuja ei tällä erää kuulla. Sääntökirja lensi ikkunasta ehkä ulos, mutta samalla huoneisiin pääsi puhaltamaan raikasta uutta tuulta ja itse pidän lopputulemasta erittäin paljon.

Mustonen syleilee lattarisoundeja avoimesti ja luo popin rinnalla pohjoisesti sävytettyjä versioita mm. bossa novasta. Toisinaan siipi laahaa selvemmin maata, mutta jopa melankolisimmissa kohdissa pidetään positiivinen lataus mukana. Akustiset soittimet hallitsevat maisemia, joissa laulu asettuu eteen ja silti hivenen alle. Tasapaino on kuitenkin kohdillaan ja aurinkoisen levyn arvokkaista teksteistä saa vaivatta selkoa.

Levyn kantava teema kaiken takana tuntuu olevan rakkaus, johon on tosin haettu erilaisia ja toisinaan hyvinkin poikkeuksellisia kulmia. Mestarin kitara löytyy sattumalta, mutta pölyjen alta paljastuu valtava tarina täynnä suurta rakkautta. Hiljainen soitto voi olla samaisen kitaran aiempi tarina, kun lemmen tuskasta syntyy pienen kylän täyttäviä sinisiä lauluja. Mielikuvissani välkkyi portugalilainen rantakylä, jota valtameri toistuvasti piiskaa, mutta asetelma sopii minkä tahansa meren äärelle, kenelle tahansa tarinakertojalle.

Rakkaus on rulettia, jossa oikukkaan kuulan liikkeitä voi vain arvailla. Avauksena soiva Naisen kanssa toiseen kaupunkiin on hurtilla huumorilla ryyditetty tarina, jossa kertoja nousee kohtalon junaan ja valitsee sydämellään. Lattarisoundeilla kohotettu Sydämellä on kypärä näkee entisen rakkaan ja hänen uuden onnensa, joka saa kertojasta likistymään ulos kaukoröyhkämäisiä kommentteja. Ding Ding Dong muistuttaa onnen kuuluvan myös tyhjätaskuille, jos niin vain valitsee ja elää loppuun asti valintansa mukaan.

Notkeasti kääntyilevä ja lanteita keinumaan kutsuva Alamäkeen on yhdellä tasolla kertomus pyöräilyn ihanasta maailmasta, mutta tämäkin matka on parasta sen tietyn ihmisen rinnalla. Viehkeästi tarinoiva viulu, muheat koskettimet sekä hillittyä kuumuutta säteilevät perkussiot, kaikki on kohdillaan.

Aaltoja on monenlaisia valtamerten kymmenmetrisistä pikku lammen pinnan väreisiin. Mustosen toinen levy luovii elon karikoissa, joissa varattomuus, erot ja muut murheet ovat aina valmiita rikkomaan illuusion arjen turvasta. Kappaleiden kertojat ovat silti tyytyväisiä, koska tietävät keitä ovat. Iso maailma fantastisine juttuineen on liki ja kaukana. Villimimmi hurjapääkin oli aina lähdössä pois tavallisuuden maisemista, mutta jätti kertojalle tarinan sydämeen.