Dexter Gardiner: Gather Your Days Like Wildflowers

Omakustanne

Dexter Gardiner on folkahtavaa, akustista ja hyväntuulista poppia luova brittiläinen laulaja-lauluntekijä, jonka uusi albumi päätyi kuultavakseni. Pidän tapausta onnekkaana käännöksenä, sillä sitä kautta tutustuin myös herran edelliseen pitkäsoittoon: loppuvuodesta 2024 julkaistuun Green & Blue -kiekkoon. Kumpikaan albumi ei varsinaisesti mullista maailmaa, mutta niiden seurassa viihtyy pidempiäkin aikoja.

Kahdesta uudempaa julkaisua pohjustaneesta sinkusta etenkin hyväntuulinen Where’d You Go Sam tarttui hanakasti korvaan, kiitos viehättävän vähäeleisesti kulkevan melodian ja sitä runsaana ympäröivän sovituksen. Iso osa soittimista on akustisia, mutta Gardinerin albumilla äänikentät ovat ilmavalla tavalla muhevia. Tämä ei sulje ovea sähköisiltä soittimilta, jos nyt akustisuus hallitseekin useampia tuokioita.

Pieni yllätys on Paul Simonin afrikkalaisemmista tekemisistä muistutteleva Better Together, eikä soolo-Lennonia seuraileva Something More ole lainkaan hullumpi numero. Kumpikin vaikuttaa hivenen pastissilta, mutta laadukkaalta sellaiselta. Toisinaan vaikutelmat lähentelevät jopa barokkipopin runsautta, tosin kaikki tämä saavutetaan lähinnä akustisin lisin, pienin kerroksin ja tarkoin harkituin yksityiskohdin. Esimerkiksi In the Forest on täynnä pieniä juttuja ja soundillisia murusia, joista moni olisi tehnyt ihan omia kappaleitaan.

Teksteissä esiin nostetaan usein ajan hampaiden väistämätön armottomuus, kun erilaisten tilanteiden ja asioiden täydellinen merkitys hitaasti aukenee kertojalle. Olemme kaikki jyviä ajan suuressa tiimalasissa, mutta matkasta voi – ja kannattaa – silti nauttia mahdollisuuksien mukaan. Lapsuus on yhä kauempana historiassa, kun omatkin lapset ovat jo valmiita lähtemään maailmaan. Silti menneisyyden muistot ovat yhä lähellä, kenties jopa lähempänä sydäntä kuin aiemmin. Päätösraidalla Sing Your Song todetaan, että jokaisella meistä on melodia sisällään, mikä on ajatuksena kauniin monimerkityksellinen.

Toisinaan Gardiner ajautuu lähemmäs rootsin ja blueshenkisen ilmaisun suvantoja. Fiskars hahmottelee kiireettä hiljaista maisemaa kylässä, jossa kaupungin kiireet ovat kaukana. Rytmiä luodaan vain sen verran kuin tarvitsee ja taustan haitari maalailee romanttisiksikin ymmärrettäviä kuvioita, mutta jälleen sovitus yllättää parilla lisällään. Yhden ja saman kappaleen sisällä voi olla kaksikin vahvaa teemaa ja ideaa, joista olisi voinut lohkoa enemmän – tai karsia.

Gather Your Days Like Wildflowers on viihdyttävä albumi, joka saa tavallaan pohtimaan jopa David Gilmourin soolojuttuja. Musiikillisesti herrat ovat kauempana toisistaan, mutta tyytyväisyys ja asettuneisuus ovat yhdistäviä tekijöitä. Eikä onnellisuudessa mitään vikaa ole, sen soisi koskevan huomattavasti useampiakin meistä.