Elastic Fono Band: Elastic Fono Band

Palabell Records

Elastic Fono Band on mielenkiintoinen tapaus, ryhmän debyyttialbumin noustessa jo tässä vaiheessa vuoden yllättäjien joukkoon. Bändin jäsenistöstä löytyy Brüssel Kaupallinen -yhtyeen alkuperäiskokoonpanoa, ja pienenä kertauksena BK oli suomenkielisen raskaan juntan pioneeriyhtye. Tällä kertaa ei kuitenkaan keuhkota suomeksi, sillä vokalistina toimii uusiseelantilainen Lance Fono ja kielenä palvelee englanti. Elastic Fono Band on nimenä ehkä rahdun tulkinnanvarainen, mutta itse musiikin linjoista ei jää isommin napistavaa.

Suoraviivaista soittoa ja ronskimpaa soundia suosiva muoto on hetkittäin äkkisyvä, kun biisi saattaa lähteä arvaamattomaan suuntaan. Raskaan kitararockin murikoista voi toisinaan havaita niin punkin, metallin kuin grungenkin pitoisuuksia, mutta konkarit ovat jalostaneet tekemisensä jo tässä vaiheessa huomattavasti pidemmälle. Suurin osa numeroista kestää kolmesta neljään ja puoleen minuuttia, eikä lähemmäs viittä minuuttia ehtivä Dwindling Time jää kestonestorina toisten jalkoihin.

Kymmeneen iskuun mahtuu vaihtelevia kulmia ja kurveja, jotka soittokertojen karttuessa vain paljastavat lisää puolia itsestään. Rokkaava Slave hyppää legendaaristen rokettirollin orkestereiden vaunuun, mutta sisäiset Paget ja Plantit pidetään ysäristi ojennuksessa. Rapsakka ankkuriveto My Favourite Liar jättää puolestaan kiekosta erittäin positiivisen ja energisen jälkimaun, nostaen loppusaldoa. Selkeä kestokiristäjä on myös kiekon puolivälissä soiva My Kind, joka tekee taikojaan etenkin rytmiryhmän tontilla.

Vuonna 2026 maailma on sellainen, että albumin alkupuolelle kannattaa ladata sinkkuvoimaa. Ensisinkkuna viime kesänä ilmestynyt Let Me Be Burned kuullaankin jo toisena vetona, eikä raikkaan tempova kärkinumero jätä mitään epäselväksi. Reiluun kolmeen minuuttiin mahtuu jouhevaa menoa, tuhtia riffittelyä ja mukavan ilmavaa rokkausta, jossa perusasiat – kitara, basso, rummut ja laulu – hoitavat kaiken.

Albumin avaa kuitenkin uusin sinkku In lieu of you, joka ottaa hivenen takanojaisemmin ja tavallaan totuttaa kuulijaa hiomattomampia pintoja suosiviin soundeihin. Samalla Fonon vivahteikas lauluääni pääsee esittelemään pehmeämpääkin puolta. Kolmesta sinkusta keskimmäisin kuullaan kolmantena numerona, enkä alkuun ollut lainkaan vakuuttunut Androidsin grungeisemmasta puristelusta. Asteen ruosteisempi ja hyvällä tavalla raahaavampi ote on kuitenkin lujittanut otettaan kuuntelukertojen myötä, eikä tilannetta ainakaan heikennä Fonon väkevä mylvintä.

Elastic Fono Band tuntuu kehittäneen mainion kemian, jossa ainekset sekoittuvat kuin kansikuvassa konsanaan. Kaikki osa-alueet pelittävät ja olen melko varma, että vieläkin isommasta vasarasta on luvassa pauketta tulevaisuudessa.