Juha Mäki-Patola: Momentary Movements Of Landscapes

FatCat Records / 130701 Records

Juha Mäki-Patola julkaisi ensimmäiset instrumentaaliset soolokappaleensa ensimmäisenä pandeamiavuotena, minkä jälkeen häneltä on ilmestynyt tasaiseen tahtiin ambient-henkistä materiaalia. Allekirjoittaneelle Mäki-Patola kävi tutuksi kuitenkin vasta alkuvuodesta 2022 ilmestyneen Open-albumin myötä, kun hän teki yhteistyötä Tapani Rinteen kanssa. Reilu vuosi sitten Mäki-Patolalta ilmestyi myös Solar Nights, joka jostain syystä ei vain osunut kohdalleni.

Momentary Movements Of Landscapes kertoo jo nimellään albumin teeman. Nämä nuotit, äänikentät ja useimmiten haurailta vaikuttavat äänikentät ovat innoittuneet luonnosta, ja etenkin sen rauhallisemmasta puolesta. Levyn raidoilla myrskyt eivät mylvi ja ukkoset jyrise, vaan ohjelmassa on autereisia aamuja, hitaan verkkaisa sumuja ja tähtikirkkaita taivaita seesteisten saaristomaisemien yllä. Periaatteessa pohjalla on kitarapoprockin rakenteita, mutta kaikki on superkuulasta ja ambientin säännöillä etenevää.

Tuokiot ja ohikiitävät hetket ovat vain murusia ajan virrassa, jotka voivat jäädä kuitenkin eloon muistojen kautta. Jokainen kokee jokaisen auringonnousun eri tavoin, koska olemme kaikki erilaisia. Mäki-Patola ei anna vinkkejä hetkien lähteistä, vaan on nimennyt levynsä raidat vain otsikolla Moment ja sitä seuraavalla juoksevalla numerolla. Eli ensimmäinen raita on Moment 1, seitsemäs raita on Moment 7 ja niin edelleen.

Nimeämisratkaisu tuntui aluksi hieman halvalta, mutta toisaalta: nyt kuulija saa täyden vapauden tulkita kuulemaansa, kun mitään otsikoiden ’taakkoja’ ei ole mukana. Minä kuulin kuudennessa raidassa häivähdyksen Blade Runnerin sateista melankoliaa, jota myös säröisempi kolmas Moment tuntuu peilailevan. Kumpikin hetki tuntuu suorastaan pakenevan käsistä, sillä Mäki-Patola ei anna kuin kahdeksannen tuokion ylittää neljän minuutin aikarajan.

Tiivis muoto sai alkuun huokailemaan ja kuuntelemaan samoja raitoja uudelleen. Albumin asettuessa kuuntelukertojen myötä enemmänkin teokseksi, ratkaisu on kuitenkin osoittautunut oikeaksi. Sitä paitsi em. kahdeksas tuokio taitaa olla levyn tylsintä laitaa, jos nyt sekin omaa toki ainutlaatuisuutta ja synnyttää moninaisia kuvia mielen valkokankaalle.

Momentary Movements Of Landscapes on huomiota vaativa ja aikaa kaipaava teos, jolla Mäki-Patola kutsuu kuulijansa lähelle hiljaisuutta. Suurin osa rakenteista tuntuu nousevan vaimeasta avaruuskohinasta, elon hiljaisimpien taustaäänien rakentamista pienoissinfonioista, jotka voi kuulla vain todella kuuntelemalla. Pysähtymällä ja kuuntelemalla. Huomasinkin lipuvani miltei meditatiiviseen tilaan, kun annoin äänten ja osien rakentamien hetkien vain viedä.

Yhdeksäs hetki toi talviyön kirpsakan linnunradan silmieni eteen, revontulten tanssiessa hitaasti taivaalla. Kahdestoista Moment vei minut vuosien taa hiihtohissin kyytiin, kun nousin kohti korkeuksia sankassa usvassa ja yltä hohtava valo tuntui toismaalliselta ihmeeltä. Puiden latvat lipuivat ympärillä jääden alas, enkä nähnyt edes maata mistä ne kasvoivat.

Muistoja, hetkiä, kuvia, tunteita. Momentary Movements Of Landscapes on pienellä tavalla kaunis levy, jonka arvioiminen tähdillä on periaatteessa mahdotonta. Noin puolueettomasti ainakin. Sain pintaan monta kaunista muistoa, joten koin albumin vähintäänkin neljän tähden ajatusmatkana.