Jacks Basket Room: Yellow Moon

Bluelight Records

Helsinkiläinen roots-ryhmä Jacks Basket Room julkaisi loppuvuodesta 2017 ajan hammasta mainiosti vastustelevan Welcome To -debyyttialbumin. Tuolloin omasta soundista ja linjasta ei ollut vielä niinkään vakuuttavia näyttöjä, mutta keskelle pandemian harmautta ilmestynyt Wrong Turn paransi jo hivenen tilannetta.

Seuraavassa albumivälissä vuosia on ehtinyt vierähtää reilusti enemmän, ja uutta levyä on ollut bändin kanssa tuottamassa Pistepirkkojen Espe. Nelisen vuotta sitten ryhmältä ilmestyi versio klassisesta Bang Bang (My Baby Shot Me Down) -raidasta, joka pystyi löytämään läpisoitettuun siivuun tuoretta kulmaa. Superdramaattinen ja silti riittävän ilmavasti soitettu sinkku on otettu mukaan myös kolmannelle pitkäsoitolle, eikä kiekolta sitten muita lainoja löydykään.

Loppuvuodesta 2023 sinkkuna ilmestynyt Brass Bells on mitä kaunein avaaja albumille ja parin syksyn takainen sinkkukaunokki Would You Love Me More nousee myös ehdottomaan eliittiin. Toki tilannetta auttaa raidalla vieraileva The Moontwins, mutta biisi on jo itsessään vavahduttavan väkevä palanen tunnelmallisinta americanaa.

Albumin äänitykset alkoivat kansivihkosen mukaan jo vuonna 2021, joten materiaalia on työstetty pidemmän kaavan kautta. Hiljaa hyvää tulee tietää vanhakin kansa, ja mielestäni Yellow Moon on heittämällä tasokkain yhtyeen albumeista. Tuttuun tapaan tyylilinjat elävät ja kiekko pääsee yllättämään useamman kerran. Americanan, rootsin, countryn ja suoremman kitararockin aallot lyövät toisiaan vasten, luoden sopivasti kitkaa sekä konfliktia. Folkimmat ja syvemmältä groovaavammat palat ovat myös osa isoa kuvaa, jossa kaikki kappaleet mahtuvat reilusti alle neljän ja puolen minuutin mittaan.

Tätä kirjoitettaessa uusin sinkku No Regrets on kuin bändin itselleen lähettämä postikortti menneisyyteen. Kaihoisa rautalanka kaikuu kuin Twin Peaksissa ja biisin rennon välitön henki kestää leikiten isommatkin sähkökitaran nuotit. Öisempi Can’t Put Me Down leikittelee vieläkin vanhempien vaikutteiden kansa, kun ryhmä pyöräyttää garage rockin ja alkuperäisen rock’n’rollin hetkeksi kieppumaan.

Yellow Moon on looginen jatko albumeiden ketjussa ja jotenkin rennompi sekä välittömämpi kuin edeltäjänsä. Muuttuiko yhtye, ajat, vai minä – tai kenties kaikki? Vastauksia voi arvailla maailman tappiin, mutta sen ainakin tiedän, että tätä kiekkoa tulee soitettua pitkin kesää.