Paula Wolski Ensemble: Koti täällä

Impossible Music

Paula Wolski Ensemble oli nimenä allekirjoittaneelle tuntematon, vaikka yhtyeen suomi-americana osuu musiikillisen kenttänsä keskiöön. Saatesanoja häpeilemättömän suoraan lainatakseni combo muodostuu juurimusiikin konkareista, bändin soundin punoessa americanaa suomalaisiin kansanlauluihin. Ja noinhan tuo on, joten turha yrittää väkisin keksiä mitään nokkelan näppärää kuvauksen jatkoksi.

Koti täällä -levyllä käsitellään eri kulmilla ja tasoilla kotinsa taakse jättämistä, sekä toisinaan myös sinne palaamista. Koti on tietysti siellä minne pääsi illalla painat, mutta koti voi olla myös jokin aikakausi. Harmillisesti kultaiset kaudet tahdotaan huomata vasta mullistusten muutettua jo kaiken, vaan sekään ei ole mikään ehdoton sääntö.

Maailmamme on tätä nykyä mielletty lineaariseksi, jossa tapahtumien ketjut etenevät suoraviivaisesti ja asiat seuraavat toisiaan loogisesti, mutta muisti voi leikitellä palasilla vapaammin. Ja jokaisen muisti on ainutlaatuinen. Muistot vievät tällä levyllä kertojaa eri paikkoihin, joista kaikki eivät ole edes mukavia. Tuttu mutta tuntematon nostaa käden ilkeyden eteen, mutta joskus tulee pistääkin kipeästi parannusta etsiessä. Kertojassa tapahtuva muutos on levyn toinen selkeä teema, sillä jokainen on tiettyyn pisteeseen oman onnensa seppä – tai särkijä.

Näissä kohdin suomalainen maailma taipuu kaihon ja melankolian puoleen, kun taas americanassa poljento voi yhä olla reippaampi ja hymy sallitaan kiperimmissäkin tilanteissa. Paula Wolski Ensemble ei kaiva taskustaan kaiken muuttavaa taikasauvaa, mutta jotain olennaista ryhmän albumi sai ainakin minut huomaamaan. Kun mietin asioita taaksepäin, huomaan eläneeni monta elämää ja vaihetta, ollen siten onnekas. Ja etenkin tuota Koti täällä -levy minulle merkitsee tekstiensä saralla.

Musiikillinen lopputulema kuulostaa kahden maailman kohtaamiselta, mutta materiaali on lähtökohtaisesti Paula Wolskin omasta kynästä syntynyttä. Vokaaleista vastaava ja baritoniukulelea miltei joka raidalla soittava Wolski on osannut kiteyttää muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaiken alle neljän minuutin mittoihin. Ratkaisu myös toimii kerran toisensa jälkeen. Elias Lönnrotin teksti Mailta omilta saa rikkaan rempseän roots-muodon ympärilleen ja tunnelma keikahtaa päälaelleen, eikä Adrian rikkaaseen kulkuun jää kaipaamaan mitään lisää.

Toki kaihonkin sallitaan liittyä isommin mukaan, kun Wolski laulaa entisestä kotipaikastaan Sandomierzin kaarrellessa viehkeästi. Albumin ylivoimaisesti pisin raita on miltei kuusiminuuttiseksi kasvava Taivaan lintu. Vanha kansanlaulu ei varsinaisesti tuo mitään ihmeellistä levylle, mutta ainakin raita irrottaa levyn lopun omaksi pienoismaailmakseen.