Ilmari Rönkä & Mikko Antila: Magic Meadow

Flame Jazz

Monesti saan kuulla kysymyksiä, kuten: Miksi kuuntelet aina musiikkia? Mikä saa minut viettämään aikaa niin kovin, kovin paljon erilaisen musiikin parissa? Mitä saat siitä?

Toisinaan vastausta saa hapuilla ehkä enemmän, mutta Magic Meadow -albumi täyttää jälleen kaikki avoimet kysymykset ja tilaukset. Etenkin tämän levyn parissa rakastan musiikin kykyä viedä minut erilaisiin paikkoihin, aikoihin ja tiloihin. Joskus ne voivat olla urbaaneja, toisinaan taas luonnosta löytyviä, kenties hieman kumpaakin, tai jopa maailmamme tuolla puolen. Magic Meadow vei minut ihmeellisille taikaniityille, joilla kukoistavat jälleen hivenen erilaiset kasvit.

Saatesanojen mukaan saksofonisti-huilisti Ilmari Röngän ja vibrafonisti Mikko Antilan muodostama duo luo instrumentaalista kamarimusiikillista musiikkia, mutta itse lisäisin tuohon perään vapaan ja herkän jazzin. Musiikin lämpimässä helkkeessä on jopa pienoista folkin tuntua, vaikka aivan sinne asti duo ei taidakaan ehtiä. Luontoon nyt kuitenkin.

Magic Meadow on duon debyyttialbumi, jolta on loppukesästä ja alkusyksystä ilmestynyt kaksi sinkkua. Näistä jännän mystisesti svengaava Dark Clouds on kuin musiikkia jostain modernista mennyttä charmanttia aikaa tutkivasta elokuvasta, jossa ei koeta takaa-ajoja tai räjähdyksiä. Ilmassa on arjen pientä taikaa, soittajien punoessa hienovaraista kudosta. Halki levyn Antila enemmänkin taustoittaa ja Rönkä luonnostelee kaaria, ympyröitä ja lampia pienin elein. Pienuus on avainsana, vaikka kappaleissa tapahtuu alati kaikenlaista.

Levyn yksitoista raitaa mahtuvat reiluun 33 minuuttiin, mikä johtaa toisinaan jopa tylyksi tulkittavaan lyhyyteen. Juuri kun kappale vaikuttaa elävän täysillä, koittaakin jo seuraavan tuokion aika. Pyyn sallitaan lentää vain reilun minuutin, Improvisation saa vain muutaman sekunnin lisää, ja silti nuo numerot ovat olennainen osa albumikokonaisuutta.

Minuuttinestori Finally hyödyntää toisaalta ainutlaatuisen plus viiden minuutin mittansa kehittymällä halki matkan. Eikä Land tarvitse neljää minuuttiakaan luodessaan maan ja maailman paloistaan. Viihtyisin noissa paikoissa huomattavasti pidempäänkin, mutta hetkien venyttäminen ja taian keston liika koettelu ei kuulu duon tapoihin. Avauksena kuultava ykkössinkku Magic Meadow ei kellota edes 200 sekuntia täyteen, se on kuulkaas niukemmin kuin mitä esimerkiksi Lucy in the Sky With Diamonds aikoinaan sai. Näin aiheesta sivuun astuakseni.

Magic Meadow on pääosin siroista paloista ja leikkisistä osista muodostuva albumi, joka mielessäni vertautuu laajaan ja lajirikkaaseen puistoon. Tai ehkäpä puistomaiseen, paljaita kallioita ja vesistöjä sisältävään suurempaan alueeseen, jossa kaikki kukat ja kasvit saavat olla rauhassa.