NEØV: Goodbye Nordhamn

Motor Records

Kotimainen indiepoprockin veljesduo NEØV julkaisi jo kuudennen pitkäsoittonsa, vain hieman reilu kaksi vuotta ansiokkaan Soft Atlas -albumin jälkeen. Rakastuin toden teolla Soft Atlasin kykyyn liittää kuulautta mittavaan äänimaisemaan. Kyseisen levyn biisit soundasivat suurilta ja silti orgaanisen läheisiltä, jopa keveiltä.

Tyylikäs soundialkemia jatkuu Goodbye Nordhamnin kymmenellä raidalla, jotka yhdessä muodostavat vahvan ja syvän albumikokonaisuuden. Kuinkas muutenkaan, tekee mieli todeta perään. Vuosien saatossa NEØVin kyky pitää korkeaa tuloskuntoa alati yllä on saanut toistuvasti raapimaan päätä, mutta jotenkin kaksikko vain osaa löytää aina uudelleen ja uudelleen tuttuja reittejä, yhdistelmiä ja kuvioita näennäisen kolutuista paikoista.

Levyä edeltäneet neljä sinkkua ovat kuin pienoispotretti albumin, ja itse asiassa bändin, musiikillisesta maailmasta. Sinkuista uusin eli Silhouttes rokkaa nopeasti, rumpujen asettuessa kapteenin rooliin ja poljennon viedessä. Aikaa löytyy silti pienelle kaihosuvannolle, jonka jälkeen noustaan tietysti entistäkin korkeamman kukkulan ylle. Kaavapaperit ovat tuttuja, mutta duon supervoima onkin juuri kyky löytää raikkaus jokaisesta tuokiosta.

Loppukesästä ilmestynyt Cellophane Garden on siro slovari, jonka tekstissä ajan kulu avautuu kivuliaana ymmärryksenä – aika kiiruhtaa meille vain yhteen suuntaan, mikä tuo kaihon ystävänään. Saman oivalluksen toisella kulmalla niin ikään sinkkuna julkaistu All This Is So New To Me etsii tapaa sopeutua uuteen maailmaan, jossa asiat eivät ehkä olekaan kuten ennen. Muutos ja aika ovat levyn kantavia teemoja monissa eri muodoissaan.

Eikä maailma tietenkään lopu sinkkuihin, sillä moni ansiokas numero on jäänyt ’silkaksi levybiisiksi’. New Year’s Ligths välkkyy viehättävästi, portaiden kertosäkeeseen tuodessa trumpetin mukaan draamaa luomaan. Tarttuvalla melodialla varustettu Carnival jää myös pyörimään mieleen, trumpetin ja pianon neuloessa melankoliaa tiukemmin sydämeen. Kitarapoprockin tuttuja uria vahvistavat ratkaisut ovat jälleen kerran näennäisen tuttuja ja silti vastustamattoman tehokkaita.

Goodbye Nordhamn käsittelee elämän suuria kysymyksiä ja pienen ihmisen paikkaa ajan suuressa virrassa. Onnellisimmat tietävät missä ovat, monet etsivät vastauksia ja yrittävät löytää näennäisestä kaaoksesta järjestystä. Suuria viisauksia duo ei tarjoa, mutta jo silkka kysymysten esittäminen ja niiden takana olevien tuntojen ääneen lausuminen ovat askeleita. Melankolia on esillä, vaan sen rinnalla on myös toivon kirkkaita säteitä ja pientä uskoa tulevaan.

Musiikillisesti NEØV jatkaa voittokulkuaan, eikä levyltä löydy ainuttakaan täytteeltä maistuvaa palaa. Kokonaisuuden kahteen kamariin jakava Touch (Part 2) on sekin osa isompaa kuvaa, sekä tietysti mielenkiintoinen sivunäkemys levyn tyylillä avaavasta Touch-raidasta. Albumin ainoa ongelma on suoran ykkösbiisin puuttuminen. Tartuntapintoja on kyllä rutkasti, mutta aivan täydellistä päiden räjäyttäjää joukosta ei lupaavista tilaisuuksista huolimatta löydy.