Eppu Normaali
22.01.2017
Tampere-talo / Tampere
Normaalin Eput päättivät, ettei 40-vuotisjuhlaa viettäneelle bändille vielä riitä stadionkeikka ja elokuva. Siksi ylöjärveläisyhtye päätti vielä valloittaa konserttisalitkin. Akustisesti. Desibeli.net kävi Tampereella katsomassa, miten kansallislaulut toimivat erilaisessa asussa.
Punk-rääväsuista S-ryhmän bändiksi on kuljettu pitkä tie. Siltä tieltä loppuunmyyty Tampere-talo sai kuulla varsin vaikuttavan kavalkadin suomirockin kaanonia intiimissä olohuonetunnelmassa. Sillä vaikka Eppu Normaalissa on tietty arkinen aamukuuden työpäivän tuttuus, työmoraalin puutteesta heitä ei ole koskaan voinut syyttää. Niin kesän 2016 Ratinan stadionkeikalla kuin tällä akustisellakin vetäisyllä riitti miellyttäviä yllätyksiä.
Iiro Rantalan jazz-sävyinen pianismi oli kenties se lisämauste, joka oivallisten vähemmän soitettujen laulujen lisäksi teki illasta jotain muuta kuin normaalin Eppu-keikan, josta olisi vain otettu sähköt pois. Martti Syrjän komeasti tulkitsemaa Kun olet poissa -uusiosovitusta lukuun ottamatta lauluissa mentiin niitä latuja, joilla laulujen legendaa on ryhdytty aikoinaan alun perin sivakoimaan. Esimerkiksi Murheellisten laulujen maa ei tuonut mitään uutta akustisessa asussaan.
Tampere-talossa kuulluista lauluista yli puolet löytyy muutama vuosi sitten julkaistulta Mutala-albumilta, jonka myötä bändi lähti akustiseen ilmaisuun myös konserteissa. Määrä on melko suuri ainakin siihen nähden, että bändi lupasi tämän Kosketuksessa-kiertueen ohjelmiston olevan erilainen. Näistä toisinnoista ainoastaan edellä mainittu Kun olet poissa oli saanut hivenen uudet asusteet. Kenties sen ansiosta laulu kuuluikin illan - ja Martti Syrjän koko uran - hienoimpiin tulkintoihin, mahtavasti rullanneen Linnunradan laidalla ohella.
Mukana oli toki myös uusvanhoja poimintoja, joista erityisesti En saa mielestä sinua, Niinkuin jää palaa sekä Ratinan keikallakin kuultu Viihteen kuningas jäivät mieleen. Jälkimmäinen saattoi jopa pelastaa jälkimmäisen puoliskon, joka oli harvinaisuuskavalkadin täydellinen vastakohta loputtomalta tuntuvana hittiputkena. Onneksi joukossa olivat myös elähtämiseltä säästyneet Suolaista sadetta ja Lensin matalalla 2 - ja Puhtoiseen lähiöönhän ei koskaan kyllästy.
Konsertti ei tarjonnut suurta draaman kaarta, joten siinä mielessä se tuntui ennemmin jazz-keikalta - ilman jazziin oleellisesti kuuluvaa improvisaatiota. Eput loivat kuitenkin hienon ja lähelle tulevan tunnelman, mikä on melko poikkeuksellinen esiintymistilanne tämän kaliiberin yhtyeelle, Valtavan taidokkaasti yhteen soittavasta ryhmästä pitää erikseen nostaa esiin rumpali Aku Syrjä, jonka soitto näyttää yhtä höyhenenkevyeltä stadionmassoille möyriessä kuin akustisella konserttisalikeikallakin. Eput ovat edelleen vieriviä, sammaloitumattomia kiviä.
Teksti: Heikki Väliniemi
Kuvat: Kalle Tuominen
