Plain Fade – musiikkia ilman kompromisseja
22.06.2005
Tamperelainen Plain Fade julkaisi taannoin debyyttialbuminsa Lies, Sanctions and Cruise Missiles, joka kalahti allekirjoittaneen nuppiin kuin se kuuluisa leka. Ennakkoluulottoman erilaista post-rockia soittava viisikko jakaa mielipiteitä, sillä mitään aivan tämäntyylistä ei Suomenmaasta juuri löydy. Niinpä olikin aiheellista ottaa yhtyeestä hieman enemmän selvää, ja kysymyksiini vastaili Juho Salmi.
Desibelissä aiemmin arvioitu Peel Your Urge demo-ep ei taida vastata ihan nykyistä musiikillista linjaustanne? Miten Plain Fade vuosimallia 2005 on päätynyt siihen pisteeseen jossa se nyt on?
Juho Salmi: - Kahdeksan vuotta sitten aloitettiin nämä soittohommat kavereiden kanssa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kokoonpano ja musiikillinen linjaus on toki kokenut sekä pienempiä että suurempia muutoksia matkan varrella. Tällä hetkellä tuntuu, että hommat on tavallaan vasta lähtenyt rullaamaan eteenpäin ja suhtautuminen soittamiseen on muuttunut. Yhtyeenä olemme kasvaneet siihen pisteeseen, että joskus jopa uskomme siihen, että me voimme yhdessä tehdä jollain tapaa ainutlaatuista ja merkityksellistä musiikkia. Musiikillista linjausta ei olla koskaan sen kummemmin mietitty. Soitetaan sitä mitä tulee.
Plain Fadea on verrattu useassa yhteydessä mm. Magyar Posseen ja Sigur Rósiin. Alkavatko moiset vertaukset jo kyllästyttää, vai näettekö niissä jotain hyvääkin?
JS: - Sehän on toki imartelevaa, että verrataan loistaviin yhtyeisiin. Pakkohan ihmisten on jotenkin yhdistää meidät johonkin suuntaan, joten eiköhän tuollainen vertailu ole ihan luonnollista. Emmehän me toki ole mitenkään irrallisia vaikutteista vapaita tekijöitä musiikkimaailmassa, ei kai kukaan ole. Ehkäpä vaikutteita on otettu myös näiltä jumalattoman trendikkäiltä post-rock-fiilistely-kasvattelu-junnausbändeiltä. Eniten ihmetystä on herättänyt joidenkin kommentointi musiikkimme trendikkyydestä negatiivisessa mielessä. Mielestäni on käsittämätön ajatus, että näkisimme näin paljon vaivaa näin epäkaupallisen musiikin tekemiseen vain sen takia, että se on trendikästä. Toisaalta tuollaisen kommentoinnin jättää yleensä omaan arvoonsa.
Mainitsin kirjoittamassani levyarviossa myös nimet Yes ja Pink Floyd. Olinko ihan totaalisesti hakoteillä?
JS: - Tuskinpa täysin hakoteillä olit. Kuten eräs tamperelainen soittajakollega sanoi studiosessioidemme alla: ”Tuollaisen musiikin kanssa kannattaa olla varovainen, ettei vaan tule paskaa Pink Floydia”.
Musiikkianne on kuvattu mm "tekotaiteelliseksi paskaksi" ja "parhaaksi suomalaiseksi post-rockiksi kautta aikain". Miltä näin voimakas joko-tai asettelu tuntuu, ja mitä siitä voi päätellä?
JS: - Tunteita tuntuu tosiaan heräävän, ja sehän tässä taitaa olla tärkein asia. Kyllähän sitä koittaa aina ajatella, että tehdään omaa juttua eikä ajatella mitä ihmiset sanoo, mutta kiinnostaahan se kuitenkin. Mielenkiintoista se on, että ihmiset reagoivat noin vahvasti. Mehän olemme toisaalta älyttömän hyvä maalitaulu tuollaiselle ”tekotaiteellista paskaa” -kommentoinnille, koska musiikki nyt kun sattuu olemaan mitä on. Ei me oikeastaan muuta kuitenkaan osata tai haluta tehdä kuin tätä. Tokihan on mukava kuunnella mukavia arvioita ja saada hyvää palautetta, varsinkin kun on kyse oikeasti todella omaehtoisesta tekemisestä.
Tuore debyyttipitkäsoittonne "Lies, Sanctions and Cruise Missiles" kuulostaa mielestäni harvinaisen kypsältä ollakseen esikoinen. Kuinka kauan olette hioneet levylle päätyneitä biisejä, ja miten itse näette kokonaisuuden onnistuneen?
JS: - Jotain levyllä kuultavaa teemaa on pyöritelty varmaan joskus pari vuotta sitten, ja biisejä on muutenkin kypsytelty osin hitaasti. Sovitusprosessi on ajoittain melko tuskainen, ja monta vääntöä erilaisista ratkaisuista on treenikämpällä käyty. Studiossakin meni melko pitkään, mikä johtui pääasiassa aikataulujen yhteensopivuusongelmista. Lopputulokseen olemme kuitenkin erittäin tyytyväisiä. Tätä levyä tehdessä silmänaluset ovat tummuneet aivan jostain muusta kuin levinneistä meikeistä.
Levyllä kuullaan Tampereen tuomiokirkon urkuja. Mistä idea moiseen sai alkunsa, ja oliko se helppo toteuttaa?
JS: - Tähän päädytään, kun tavallinen synaurkusoundi ei enää riitä. Eli kosketinsoittajallamme, Lehtisen Jussilla, oli suhteita tuonne yläkerran kanttoriherraan, ja hän hoiti urut käyttöömme. Jussi myös soitti urkuja. Olisihan asiat voitu varmaan hoitaa tavallaan helpomminkin, jos emme välttämättä olisi halunneet tuomiokirkon urkuja näihin biiseihin. Kompromisseihin emme ole tottuneet.
Onko "Lies, Sanctions and Cruise Missiles" enemmänkin kokonaisuus kuin nippu irrallisia biisejä?
JS: - Kun aloitimme äänitykset, biisijärjestys oli muistaakseni jo melko lailla selvillä, eli levyä voisi luonnehtia siis kokonaisuudeksi. Tuskinpa tulemme koskaan tekemään levyä, joka olisi vain nippu irrallisia biisejä.
Levyn sanoitukset tuntuvat kauttaaltaan kovin poliittisilta. Jopa "Chips Falling Where They May"n lyhyt tarina rubikin kuution mustasta ja valkoisesta, punaisten tahrojen kera on tulkittavissa kuvaukseksi ymmärtämättömyydestä ja väkivallasta. Millaisia aikoja siis oikein mielestänne elämme?
JS: - Kun maailma on sairas, voiko kukaan hyvin?
Aiotteko soittaa levyn kaikkia kuutta raitaa myös keikoilla? Ainakin "Weapons of Mass Destruction" ja nimibiisi kuulostavat hieman vaikeilta livetilanteeseen käännettäviksi...
JS: - Kaikkia kuutta olemme keikoilla soittaneet. Biisit on kuitenkin tehty yhdessä bändin kanssa, joten niiden pohja on täysin bändisoitossa. Kaikki muu päälle on vain bonusta. Oikeanlaisen äänimaiseman saavuttamiseksi olemme pyrkineet käyttämään esimerkiksi vierailevia sellistejä (Ilari Autio viimeisimmillä) keikoillamme.
Mikä on Plain Fadessa parasta livetilanteessa?
JS: - Tuohon on vähän vaikea vastata, kun ei itseään ole varsinaisesti yleisön puolelta ikinä nähnyt, mutta uskoisin, että soiton intensiteetti on yksi ehdottomista vahvuuksistamme. Biisit kuitenkin pohjautuvat bändisoittoon, ja olemme soittaneet yhdessä niin pitkään, ettei lavalla paljon tarvitse miettiä mitä soittaa. Soittaa vain ja nauttii siitä.
Voiko settilista muuttua vaikka kesken keikan fiilisten mukaan, vai pysyttekö tiiviisti sovituissa listoissa? Entä onko yhteisymmärryksen saavuttaminen listoja kasatessa helppoa?
JS: - Usein pysytään sovitussa, mutta välillä on tilaa myös fiilistelylle. Sovitulle fiilistelylle. Yhteisymmärryksen saavuttaminen settilistoista on ollut melko helppoa tähän mennessä, koska keikoilla on keskitytty lähinnä tuoreen levyn biiseihin.
Onko lähiaikoina odotettavissa uutta levytettyä materiaalia, vai onko moisia suunnitelmia vielä olemassakaan?
JS: - On odotettavissa. Ehkäpä jo melko piankin.
Olette nähtävästi suunnitelleet kiertuetta syksyksi, mutta minkälaiselta tulevan kesän rientolista näyttää? Onko Plain Fade nähtävissä festareilla vain yleisön joukossa?
JS: - Syksyksi on tosiaan suunnitteilla jonkinlaista kiertuetta Suomen maassa. Kesälle ei ole keikkoja sovittu, joten kyllä se yleisön puolella menee tämäkin festarikesä. Ehkäpä sitten ensi kesänä myös lavoille.
Mikä on oudoin kuvaus jonka olette itsestänne kuulleet?
JS: - Oudoin on varmaan ”tekotaiteellista paskaa”. Eli ilmeisesti jonkinlaista ulostetta, joka on jollain tapaa tekotaiteellista. Uskoisin, että yhtyeemme jäseniltä on peräsuolista tullut jos jonkinlaista tavaraa, mutta mitään varsinaisen taiteellista tai tekotaiteellista en asiassa näe.
Ja lopuksi on vielä sana vapaa. Jäikö jotain mainitsematta tai tuomatta esille?
JS: - Länsi-Tampere
Mika Roth
Kuvat: Plain Fade
